maanantai 31. joulukuuta 2012

Uusi vuosi

Tänään juhlitaan uutta vuotta hyvien ystävien kanssa. Mieheni juhlii uutta vuotta erillään omien ystäviensä kanssa ja pari päivää on minun täytynyt kiukutella kun olisin halunnut viettää uuden vuoden yhdessä. Kiukun ja naurun sekaisin tuntein todettiin kuitenkin, että josko ei haittaa, että tämä uusi vuosi ollaan erillään; tulevat uuden vuodet menevät kuitenkin aivan eri merkeissä. Rauhallisesti yhdessä ja ehkä, jos luoja suo
                                       sen oman pikkuisen kanssa?

Olen höpsöttänyt menemään vauva-ajatusteni kanssa nyt viime päivät. Eilen kävin hakemassa apteekista raskaustestejä varalle. Tunsin kummallista onnea kun seisoin apteekin kassalla testipakettien kanssa, olen ostanut sellaisen joskus monta vuotta sitten ja aivan eri ajatuksella. Nyt tuloksesta odottaa sitten aivan päinvastaista. Mieli oli keveä kun astelin kotiin ja vein testit kylpyhuoneen kaappiin odottelemaan; ehkä niille pian jo tulisi tarvetta.
Ostin apteekin oman testin ja lisäksi kaksi ClearBlue -digitaalista testiä. Ovulaatiotestejä vain vilkuilin ja jätin ne hyllyyn. 

Nyt ollaan siis valmistauduttu vuoden alkuun. Uudenlaisen vuoden. En ole kertonut kellekään raskautumisyrityksistämme, enkä kerrokaan. Uskon, että hiljaa hyvä tulee ja liialla hehkutuksella sen vain pilaa. Kaikessa rauhassa siis eteenpäin.

Toiveikasta ja Onnekasta Uutta Vuotta 2013! 


lauantai 29. joulukuuta 2012

Uutta savutonta aikaa odotellessa

Talvisen haikea tämä päivä. Lomalaisen pää alkaa mökkihöperöityä, eli tänään kipin kapin ulos lenkille :)

Joululoman viettoa jatkuisi 2.1 asti, eli uutta vuotta ehtii vielä juhlistaa vapailla. En ole mahtanut mitään ajatukselle, että "tää on ehkä vika kerta kun otan skumppaa". Että jos tammikuussa jo tärppäisikin, mikä on tietty aina mahdollista. Mutta olen tietoinen, että usein se lapsi voi tulla vasta useamman kierron päästä. Uutta vuotta täytyy nyt kuitenkin juhlia oikein kunnolla. Uuden ajan alku!

Tupakkaa olen vielä polttanut, yritys on kova vähentämisen suhteen ja uuteen vuoteen se sitten saa loppua. Nikotiinipurkkaa on iso paketillinen odottamassa, työterveyshuollosta vieläpä maksutta saatuna! Ja työkaverin kanssa ostettiin kimpassa sähkötupakat, oikestaan jo kesällä, mutta eihän siitä mitään tullut. Tähän lopetukseen se on kyllä ihan käypä väline jos tulee oikein kova tuska. Partsille vaan sen kanssa.
Raskauden suhteen ei onneksi vielä tarvitse olla huolissaan polttamisesta, kierto on vielä alkupäässään ja ehkäisy päätettiin jättää tosiaan tässä kuussa pois.

Olen ehkä tullut isääni, että kaikki mitä elämässä tekee niin tekee sitten kunnolla. Ja riippuvuudet on ihan maksimaalisia. On ihan älytöntä, että välillä tuntuu että jää ikävä tupakointia; syöpäkääryleitä! Isä lopetti tupakoinnin pari kuukautta sitten, ja kertoi että nyt tupakansavu haisee hirveälle eikä voi ymmärtää miksi on polttanut. Todennäköisesti minä koen saman.


Kirpputorilöytö

Viime kesänä tein löydön kirpputorilta, jota ei voinut jättää ostamatta. Silloin ajattelin osittain, että noh...jos joku tutuista vaikka saisi joskus tytön niin olisipa sille lahja valmiina. Tai sitten sille omalle pikkuiselle, jonain päivänä käytettäväksi. 
Hintaa näille tuli kokonaista 50 senttiä (!) ja ne ovat tietty kuin uudet, jarrupohjilla vieläpä!


Aika päheät, oikein rokkimimmin popot! <3

Nämä on ainoat "vauvajutut", mitä omistan. Kaupoissa on ihanaa katsella pieniä vaatteita ym. tarvikkeita, mutta ostamaan asti en ole mennyt. Fiilistely riittää. Eihän sitä tiedä kuinka kauan menee ennen kuin on "pullat uunissa" .... ja uskon ehkä jonkinverran siihen sanontaan saamisesta, eikä tekemisestä.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Hapokasta

Kävin syksyllä neurologin juttusilla.
Kun istuin alas ja kävimme lääkärin kanssa perinteisen joka vuotisen keskustelun; "onko ollut kohtauksia? Lääkityksen viitearvot kohdallaan?" ja niin edelleen, löysinkin pian itseni puhumasta raskaussuunnitelmista. Olin jo valmiiksi päättänyt, että nyt aiheesta tosissaan keskustellaan ja pitkäaikainen naislääkärini sitten olikin vaihtunut juroksi, parrakkaaksi mieslääkäriksi. Oma lääkärini oli kuulemma jäänyt äitiyslomalle! (Eli ei ihme, että hän oli viime käynnilläni kovin innokkaana kertomassa raskausasioista lääkitykseeni liittyen.)

Kyselin lääkäriltä paljon lääkityksestäni ja sen vaikutuksesta sikiön kehitykseen. Tärkeimmäksi hän tietenkin korosti foolihapon syömistä alkuraskaudessa, jotta sikiön hermosto kehittyisi normaalisti. Aivan raskauden alussa foolihapon saanti on juuri epilepsialääkkeen syönnin aikana tärkeää. Aiempi neurologini oli ohjeistanut, että foolihappolisää kannattaisi alkaa syödä jo hieman ennen raskaaksi tuloa; kuitenkin viimeistään heti kun raskaus todetaan. Uusi mieslääkäri ei pitänyt etukäteen syötyjä foolihappoja tärkeänä, mitä ihmettelin.


Eli en alkuun tiennyt, kumpaa lääkäriä uskoa; syödä etukäteen tableteja vai vasta kun raskaus alkaa? Ärsyttävää. Varmuuden vuoksi aloin syödä niitä heti ehkäisyn pois jäätyä, 1mg/vrk etukäteen ja reseptissä lukee lisäksi "raskauden käynnistyessä 4mg/vrk".  

Haluan varmistaa, että raskauden käynnistyessä foolihappoa on jo elimistössä! Edellä olevassa lainauksessakin juuri tätä raskautta edeltävää "tankkausta" suositellaankin eli olenkin tehnyt aivan oikein.


Lainaus HUS:n tietopankin verkkosivuilta:

"Jo suunnitteluvaiheessa kannattaa apteekista hankkia raskausajalle sopiva valmiste, joka sisältää 400mikrogrammaa foolihappoa vuorokaudessa (suositus perusterveelle naiselle). Tämä mahdollistaa riittävän folaattivaraston kehittymisen jo ennen raskautta. Joissakin tilanteissa annossuositus on suurempikin (esim.epilepsialääkkeitä käyttävät, diabeetikot, ja äidit, joilla on lähisuvussa kehityshäiriöitä, joiden esiintyvyyteen riittävä foolihapon saanti voi vaikuttaa pienentävästi). Säännöllistä käyttöä tulee jatkaa ainakin 10.raskausviikolle saakka." (Linkki)


Kokonaan en lääkitystäni lopettanut vaikka purkuyrityksestä onkin monta vuotta. Liian riskiltä kokeilulta se tuntui ajatuksena. Laskin annoksen minimiin ja olen syönyt sitä oireetta jo muutaman kuukauden. Lääkkeeni on Trileptal ja nykyinen annos 300mg + 300mg. Lievä epilepsia on siis minulla kyseessä ollut alunperinkin. Ihan kunnon grand mal -kohtauksia kyllä olen saanut, mutta vähäisellä lääkityksellä on oireet aina pysyneet kurissa. 

Omanlaistaan pientä pelkoa tietty poden kun joudun syömään lääkettä, jota ei ole raskautta ajatellen loppuun asti tutkittu. Kuitenkin toisten samaa lääkettä syöneiden (ja täysin terveitä lapsia saaneiden!) tarinoiden perusteella ei pitäisi hätää olla. 


Monet kun ovat syöneet triplasti minun annostani.



torstai 27. joulukuuta 2012

Kaiken alku ja juuri

Olen jo kuukausia selaillut internetistä erilaisia kirjoituksia perheen perustamisesta, raskaudesta ja siihen liittyvistä aiheista. Kummallista kyllä, en vielä vuosi takaperin osannut edes ajatella "hurahtavani" näin, mutta ehkä se on ihan luonnollista ikäiselleni. Luonto kutsuu?
 Erityisesti tulevien äitien "vauvakuume-blogit" ja kirjoitukset ovat olleet ahkerassa selailussa. Monet niistä ovat olleet suureksi avuksi nyt kun aihe on tullut ajankohtaiseksi myös omassa elämässäni.
Siksipä ajattelin aloittaa itsekin blogin kirjoittamisen matkasta äitiyteen; ajatuksella, että siitä voisi joku saada samalla tavoin iloa ja tukea. Ehkä jopa vastauksia moniin kysymyksiin, varsinkin kun tuleva raskauteni ei tule olemaan mikään tavanomaisin; epilepsiaa sairastavana raskaudessa tulee olemaan erityistä huomioitavaa. Eli varsinkin epilepsiaa sairastavien, raskautta suunnittelevien, toivon saavan tukea kirjoituksistani.

Koska kirjoittaminen on aina ollut lähellä sydäntä, niin oman blogin aloitus tuntuu nyt hyvältä. Ja kun kirjoittamiseen yhdistetään vielä taltiointi tärkeästä ja varmasti ihanasta matkasta kohti äitiyttä niin mikäs sen parempaa.

Tästä se sitten alkaa.