Syksy on saapunut ja yrityksemme jatkuu hoitojen merkeissä.
Välikierto ensimmäisen hoitokierron jälkeen piteni 30 päivään. Kuukautiset kuitenkin pettymykseksi alkoivat, mutta jäivät kumman lyhyiksi ja siitä lääkärille viime käynnillä mainitsinkin. Ei osannut selittää. Kuukautisen alettua soittelin taas klinikalle ja samalla Gonal-annoksella jatkettiin. Viime maanantaina kävin sitten follikkeliultrassa, jossa näkyi vasemmalla kaksi rakkulaa, oikealla yksi. Kaikki kokoa 13 - 15mm. Lääkäri vaikutti epävarmalta ja kutsui vanhemman lääkärin paikalle katsomaan ultakuvia. Miettivät mahdollisuutta pistosten jatkamiseen vielä parin päivän ajan, kuulemma yksi rakkuloista olisi voinut kuoleutua pois mutta todennäköisyys monisikiöiseen raskauteen olisi nyt liian suuri. Yhdyntäkiellothan sieltä napsahtivat ja välikierron jälkeen, siis marraskuun paikkeilla, kokeiltaisiin pienemmällä Gonal-F 37.5 IU annoksella. MAR-testikin jäi siis taas väliin, inseminaatioon asti ei päästy vieläkään. Pirteällä hymyllä lääkäri toivotti tsemppiä ja kehoitti nyt vain kärsivällisyyteen. Kun vastaanotohuoneen oven kiinni takanani, tuntui että purskahdan itkuun. Käytävällä istui pariskunta, jotka katsoivat kun itkua niellen kävelin ohi. Varmasti aika yleinen ilme tuolla käytävällä ajoittain.
Olo on niin turhautunut ja pettynyt. Eikö mikään riitä? Miten tästä tuli näin vaikeaa? Eniten satutti miehen kommentti kun klinikalta tultua kerroin, että hutikierto tuli ja ei päästä taaskaan inseminaatioon. "Mitä me tehdään väärin?" se kysyi. Sekin niin kärsii.
Mieliala on viime aikoina painunut jonnekin syvälle. Unensaanti iltaisin on vaikeampaa, melatoniinilla saan itseni uneen. Kun unenpäästä saan kiinni niin nukun 10 tunnin unet enkä meinaa saada itseäni hereille. Töihin meno ja siellä olo tuntuu raskaammalta kuin koskaan. Asiaa ei helpota, että työkaveri, joka kertoi n. 2kk sitten jättävänsä miehensä kanssa ehkäisyn pois, kertoi pari päivää sitten olevansa raskaana. Olivat miettineet, että jos ei nyt syksyllä tärppää niin aloittaisivat ehkäisyn vuodeksi. Kun eivät halua loppuvuodesta syntyvää lasta, niillä on kun tutkimusten mukaan eniten oppimisvaikeuksia ynnä muuta. Olisipa meilläkin noin helppoa ja voisi pohdiskella kolmen vuoden lapsettomuuten sijaan vain lapsen syntymisen oikeaa ajoittamista.
