Unessa se on totta

Näin toissayönä toden tuntuista unta. Siinä minulla oli iso maha, olin viimeisilläni raskaana ja kävelin pitkällä käytävällä. Yht´äkkiä vatsalla tuntui nippaisu ja tunsin (niin todentuntuisesti kuin unessa tuntea voi) jotakin valuvan. Verinen, limainen klimppi valahti ja tippui käytävän lattialle. Katselin sitä ja mietin, että mitä ihmettä. Mies oli yllättäen vieressä ja totesin hädissäni, että nyt se synnytys taitaa alkaa, "tulppa irtosi!". Nojasin käytävän seinään ja sitten heräsin.
Alavatsassa on tuntunut jomotusta pari päivää ovulaation ja touhuilujen jälkeen. Ne ja tuo uni saivat siitä herätessä toivomaan, että se olisikin joku enneuni. Että kehossani olisi alkanut kehittymään jotakin ja siksi näen tuollaista unta. Eipä ole ensimmäinen kerta kun jostakin ihan pienestä jutusta, tuntemuksesta tai olotilasta saa päähänsä, että josko nyt?

Mutta niin todentuntuinen tuo uni oli, että näen vieläkin itseni siinä käytävällä. On se vaan niin hassua.

Follikkeli

Tällä viikolla oli follikkeliultra Naistenklinikalla. Selkeä suurempi rakkula löytyi oikealta puolelta; mikä helpotus olikaan se kuulla. Varsinkin kun edellinen lääkäri mietti, olisiko monirakkulaisen näköistä vai ei. Prolaktiini ym. muut perusverikokeet olivat normaalirajoissa. Ensi viikolla vielä progesteroni -näytteeseen ja sitten onkin tutkimusten osalta jäljellä vain aukiolotutkimus. Toivottavasti sinne vaan saisi mahdollisimman pian ajan, hoitaja taas varoitteli että ajat ovat kortilla. Tai no, tietysti toivon ettei seuraavat menkat ala ja soittelen seuraavaa ajavarausta ihan eri tarkoituksessa. 

Ovulaatiotestejä olen tehnyt tässäkin kierrossa. Eilen tuli plussa eli kp 14.

Lueskeltiin tuossa yksi ilta miehen kanssa klinikalta saamaamme hedelmöityshoidot -vihkosta. Moni asia aukeni eri tavalla ja monet slangisanat, mitä on lukenut keskustelupalstoilta saivat ihan suomenkielisen selityksen. 

Ja voitteko kuvitella, että ostin greippejä ja olen juonut pienen lasillisen joka päivä...näihin ainakin tässä vaiheessa hölmön tuntuisiin vippaskonsteihin ei luulisi enää hairahtuvan. Mutta ovistestit ja greippimehu ovat tässä kierrossa näköjään in.

Tämä kaikki alkaa nyt konkretisoitua. 

Se klinikan odotustilassa istuminen ja lapsettomuusaiheiset taulut seinällä. Toiset pariskunnat vakavat ilmeet naamallaan ja mekin siinä, samassa tilanteessa. Laastarit kyynärtaipeissa. Ei sitä vaan osannut arvata, että tällaiseenkin elämässään joutuu. "Hoitoputki", sielläkö mekin kohta ollaan?

Pohdittiin miehen kanssa vihkosen äärellä, että kumpaakohan tässä toivoisi; sitä, että tutkimuksissa paljastuisi jokin pieni, hoidoilla korjattava, vika vai että kaikki on kunnossa ja todetaan selittämätön lapsettomuus? En tiedä, kummassa tapauksessa olisi helpompaa.

Ensikäynti

Ensimmäinen käynti Hormonipolilla oli tänä aamuna. Miehen siemennestenäyte oli ok, hieman viitearvon alle jäi uivien siittiöiden osuus, mutta ei mitään merkittävää vajausta kuulemma. Huh, mikä helpotus. Varsinkin kun alkoi käynnin lähestyessä huomata, että miestä oikeesti hermostuttaa tulos. Nyt siis on vain selvitettävä minun vehkeiden laatu. Ultrassa lääkäri näki munasarjat hieman monirakkulaisina, mutta mistään PCO:sta ei ole kuulemma kysymys. Tuo jäi hämmentämään, mutta kyllähän se lääkäri tietää. Toivoa vain sopii, että follikkeli-ultrassa näky olisi positiivinen. Lääkäri kertoi sisätutkimusta tehdessään nopeasti hoitopolun, ivf:ään asti. Ihanasti totesi, että toivottavasti edes inseminaatioihin asti ei tarvitse mennä vaan onnistutaan kevyemmillä hoidoilla.

Papa otettiin ja seuraavaksi alkaakin sitten kierron kartoitus. Haluaisin niin sen jo seuraavassa kierrossa tehdyksi. Nyt on menossa kp 23 eli ensi viikon alussa pitäisi menkkojen alkaa ja kunnon vuodon alettua heti soitto ajanvaraukseen. Kp 3 - 5 olisi labrakokeet ja kp 10 - 12 follikkeli-ultraääni. Työvuorolista näyttää siltä, ettei aamuisin ainakaan juoksennella missään poleilla, mutta eiköhän joku saa vuoron vaihdetuksi jos on tarvis. Mitenköhän nää kaikki saa hoitumaan, jos mennään insseihin asti...noita käyntejä kun ei oikein voi töissä toivoa etukäteen.
Joka tapauksessa olen nyt niin innoissani, toiveikas ja tyytyväinen lääkärikäyntiin. Asiat lähtevät soljumaan eteenpäin.

Miten te muut vuorotyöläiset olette hoitaneet työ-poli -välillä juoksentelut? 

(kuva täältä: http://www.lily.fi/blogit/battre-liv/neuvolaa-ja-univajetta)