Heräsin lauantain vapaapäivään ihan rikollisen myöhään, vasta klo 11 aikaan. Mies oli lähtenyt aamusta töihin ja oli hämärät muistikuvat, että sanoin moikat puoliunessa. Koko päivä olisi tehtävää, pakattava keittiötä ja vaatehuonetta pitäisi käydä läpi. Kolmisen viikkoa muuttoon ja pelottaa jo, että tulee kiire.
Olen kuitenkin raukean onnellinen tästä päivästä, täysi päivä vaan yksin touhuamiselle eikä mitään suurempia velvotteita; vain kotosalla pakkaamista, siivoamista radion soidessa taustalla ja pyykinpesua. Jos kävisi vaikka kaupoillakin. Edes tuo syksyisen märkä ja kylmä sää ei saa mieltä matalaksi tänään!
Tunteellinenkin olo on taas. Kalenterin mukaan sen kuuluukin olla, eihän ole enää kuin neljä päivää menkkoihin.
Enkä jotenkin ole edes yllättynyt.
