Liikaa

Uusi viikko ja huomenna alkaa jo joulukuu. Aika juoksee ja alkaa tosiaan se joulu lähestyä, jolloin minun piti olla raskaana. Eihän tuota vielä tiedä, mutta näin oireettomana odottelen menkkoja tosiaankin alkavaksi. Usko ei tahdo nyt riittää plussaan. Ei auta kuin odotella. Muutenkin tiedän, että tästä viikosta tulee raskas. Läheinen kuoli yllättäen äskettäin ja ensi lauantaina olisi hautajaiset. Yhden elämä loppuu ja yhtä yritetään saada alulle. Elämä on niin arvaamatonta ja kummallista. Tuntuu, että tälle viikolle ajatuksia ja sulateltavaa on tulossa aivan liikaa. 

Huomenna kp 28. Alavatsaa juilii lievästi ajoittain. Ei mitään muuta kummempaa. Lugesteronien laitto loppui lauantaina. Olikohan tämä hoitokierto sitten tässä menkkoihin lopulta päättyen. Vessassa käyminen pelottaa ja valkovuodon tulo saa jännittämään joka kerta. Tekisi mieli tehdä testi huomenna, mutta turha kai tuhlata testiä. Onhan tuo kierto välillä venynyt 30 päiväänkin joten odotellaan. Jos vanhat merkit pitää paikkansa niin tällaisen jännäys -postauksen kirjoitettuani menkat alkavat jo samana päivänä. Hoitaja soittaa viikon päästä ja kysyy, miten meni. Kunpa olisi iloisia uutisia kerrottavana. Ei sitä osaa edes kuvitella.

Piinallista

On se tämä odottelu kyllä viheliäistä. Vaikka kuinka yrittää keskittyä muuhun, ja sitten katsoo mukamas pitkästä aikaa kalenteria, niin tuntuu ettei päivät kulu mihinkään. Tälläkin viikolla tuntuu olevan tuplasti päiviä. Ensi viikolla olisi menkkojen määrä alkaa jos on alkaakseen. Alavatsaa viilteli eilen illalla inhottavasti, pari viime päivää olen hytissyt viluisena sohvalla. Mies katseli sisälämpöä ja ihmetteli, miten palelen vaikka sisällä oli 24 astetta. Pregnylin sivuvaikutuksia varmaankin. 

Ajatukset kulkevat kahta rataa, välillä huomaan haaveilevani siitä, miten ensi viikolla mahdollisesti saan plussatestin ensi kertaa käteeni. Minä päivänä sen tekisin. Miten sitten reagoisinkaan, miltä se voisikaan tuntua. Sitten palaan maan pinnalle ja kaivan sisältäni sen pessimistin. Se vain toivoo, että jos ne pirun menkat on alkaakseen niin alkakoon sitten ennen viikonlopun mökkireissua, että pääsen edes paljuun polskimaan.

Ensimmäinen inseminaatio

Hei kaikki! Pitkästä aikaa kuulumisia meidän yritystaipaleelta. Nyt on sitten kolmas hoitokierto menossa ja eilen tehtiin vihdoin ja viimein inseminaatio! Mikä suuri helpotus se olikaan kun Gonalin annos todettiin viime perjantaina sopivaksi, tosin kahden follikkelin vasteella, joista toinen oli eilen ultrassa jättäytynyt hommasta pois. Pregnylin pistin lauantaina ja tosiaan eilen aamupäivällä oli itse toimenpideaika. Inseminaatio sujui helposti ja oli kivuton, nopea. Torstaina olisi tarkoitus aloittaa 10vrk Lugesteron kapselit alakautta kun progesteroni -arvo oli ollut alhainen. 

Voi, että osaa olla toive korkeammalla kuin koskaan. Miten sitä malttaa odottaa siihen asti että saisi testata. Yritän ajatella maltillisesti, että todennäköisyys ei raskautumiseen prosentuaalisesti nyt kovin paljoa suurempi tällä hoidolla ole. Ettei sitä sitten niin korkealta tipahtaisi. Lääkäri sanoi, että jos tulos negatiivinen niin yritetään vielä toisen kerran inseminaatiota samoilla annoksilla. Vain kaksi kertaa, ihmettelen. Ilmeisesti sperman laatu vaikuttanee siihen, montako kertaa inssiä tehdään? Jäipä tämäkin tarkemmin kysymättä, mutta eiköhän tuon ehdi jos tosiaan sinne viimeiseen inssiyritykseen asti päädyttäisiin. Nyt sitä vain toivoo, että tämä olisi vihdoin se viimeinen yritys.

(kuva lainattu täältä: http://wakeupsurvivesleep.com/2015/02/02/the-possibility/)