Kp 13

Näin viime yönä aika villejä unia. Halut olivat siis yllättäen palaamassa ;) Lisäksi aamulla herätessä alavatsaa nippaisi, joten selkeistä oireista johtuen päätin tehdä aamuvirtsasta ovulaatiotestin, vaikka sitä ei suositellakaan. Aamun testi  on tuo toiseksi alimmainen liuska kuvassa). Iltapäivällä jatkui alavatsan nipistelyt. Olin illasta vielä parisen tuntia juomatta ja tein testin uudelleen;

JA VIIVA ILMESTYI! Hieman haaleampi kuin kontrolliviiva, mutta kuitenkin!

Miten voikaan olla ihminen innoissaan :) Jotain positiivista tähän tunteiden myllertämään päivään!

Nyt vain tehokkaaseen käyttöön seuraavat päivät, hitsi kun pitääkin olla perjantaipäivä menoa eikä ehdi silloin kotosalla olemaan. 

Purkautumista

Mies kertoi puhelimessa hyvän tuttavansa olevan raskaana. Jo toinen raskausuutinen lyhyen ajan sisään. Kaikki tuntuvat olevan juuri nyt raskaana! Ihan kaikki!

En tiedä miksi mulle tuli siitä vain ja ainoastaan surkea olo. Samalla pelokas. Entä jos me ei onnistuta tässä?

Elämäni ei ole ollut tähän mennessä helppoa, joten ajattelen, että miksi tämäkään suunnitelma toteutuisi ja onni lankeaisi kuin manulle illallinen. Jollain tavoin elämässäni asiat ovat aina järjestyneet, mutta ilman itkua ja ponnistelua en ole eteenpäin päässyt. Samoin pelkään tämän projektin päättyvän. Tiedostan, että tähän kaikkeen vaikuttaa se hirveä lannistaminen, jota olen lapsuudessa kohdannut. Pako varhain, sairaasta kodista, asumaan yksin ja niiden väärien suhteiden kohtaaminen, jotka ovat rikkoneet luottamusta onnelliseen elämään ja onnistumiseen. On ollut hetkiä, jolloin olen halunnut vaan luovuttaa. Nyt koen olevani onnellisempi kuin koskaan, mutta ehkä juuri tämän onnen aikana olen joutunut puntaroimaan ne menneisyyden vaikeat asiat uudelleen läpi. Niille on löytynyt täysi vertailukohta.

Tajusin viime syksyn aikoihin, etten ollut itkenyt vuoteen. VUOTEEN! Olin ihan ihmeissäni. Ennen se oli melkein viikottaista. Itkin yksinäisyyttä ja sitä, miten en osannut elää oikein. Menneisyyden asiat painoivat, enkä osannut kohdata ketään. Tajusin, että mieheni on "pelastanut" minut ja tehnyt minusta oikeasti onnellisen. Samalla oikeastaan kaikki asiat elämässäni ovat lähteneet rullaamaan kuin ihmeen lailla.

Omaa elämääni ja sen suuntaa olen pohtinut niin kauan, etten enää edes osaa sitä enempää ajatella. Olen muovautunut tällaiseksi kuin olen, ja oppinut kaikesta. Jonkinlainen vakaus ja varmuus pärjäämiseen on elämässä tullut, pitkän yksinäisyyden kautta. 

Täysin ehjäksi ei sisintä kaiken jälkeen voi saada, mutta kuka täällä nyt niin ehjä ja täydellinen olisikaan? Kaikilla on omat heikot kohtansa, mutta kun ne tiedostaa, osaa niille ehkä jotain tehdäkin. 

Koen nyt olevani niin valmis äidiksi, tavallaan pysähtymään, ja keskittämään voimavarani sen pienen ihmisen kasvattamiseen. En tarkoita, että voisin paeta sen kautta omaa itseäni, siihen ei tarvetta ole. Minusta vaan tuntuu, ettei tästä edespäin lapsi on se seuraava oikea askel. Olen pärjännyt itse ja yksin niin kauan, että nyt pystyn vahvempana antamaan jotain toisellekin. Osan siitä omasta vahvuudesta ehkä. Tänä päivänä osaan rakastaa itseäni ja rakastaa muita!

Jo kauan sitten päätin, millaisilla arvoilla haluan lapseni kasvavan. Täysin päinvastaiset kuin oman lapsuuteni arvot olivat. Perhekeskeinen elämä, toinen toistaan arvostaen. Ongelmien ratkaiseminen yhdessä. Yhdessä eläminen ja asioiden tekeminen. Rakastaminen ja ennen kaikkea sen sanominen ääneen! Itse olen oppinut nyt sanomaan sen ääneen. Se tuntuu niin hyvältä ja oikealta.

Itkin tänään, hyvin hyvin pitkästä aikaa. Heti sen puhelun jälkeen, jossa mies kertoi kuulleensa ilouutiset. Vähän tuli pöhkö olo, itkeä kun toiset ovat suuren onnen äärellä. Ehkä itkin vain sitä omaa suurta toivetta. Ja pelkoa, ettei se suuri onni koskaan meidän kohdalle toteudu.

Sodassa ja raskaudessa kaikki keinot ovat sallittuja

Melkein kaimani, bloggaaja Sophia kertoi postauksessaan syövänsä greippejä alkukierrossa edistämään raskautumista. Hoh, olen kyllä totaalisesti missannut moisen konstin!

Ja minähän heti lähdin googlaamaan asiaa kun tällaiset luomukeinot kiinnostavat.

Netistä löytyy tuhat ja sata palstaketjua, joilla greippimehun tehoa raskautumiseen pohditaan, ja ylistetään. Moni hehkuttaa tulleensa raskaaksi juuri greippimehun juonnin aikana. Minä aina kaipaisin selkeää tieteellistä näyttöä asioista, keskustelupalstoilla kun usein liikkuu tuota arkitietoa (mikä sekin on joskus ihan arkisesti luotettavaa, jos 1000 naista kertoo samasta hyvästä kokemuksesta). Ainut ei-keskustelupalsta -sivu, minkä löysin oli kookas.fi :n artikkeli (tosin lähteetön), jossa aiheesta mainitaan:

"Greippimehun juomista saatetaan suositella raskautta ennen, koska sillä on suotuisa vaikutus ovulaation aikana erittyviin ainesosiin. Myös punaviinin juomista hyvin pienissä määrin voi suositella, koska se lisää verenkiertoa kohdussa. Tämän ohella myös alkion kiinnittymismahdollisuudet tuntuvat paranevan."

Lääkkeistä ammatin puolesta jonkin verran tietävänä, ensimmäinen ajatukseni oli tietysti, että voinkohan minä kokeilla samaa epilepsialääkkeeni kanssa. Monien lääkkeiden kohdalla greippimehu kun voi laskea tai nostaa lääkeainepitoisuuksia veressä, maksan entsyymitoimintaan vaikuttaen. Eikä tosiaan huvittaisi alkaa juuri nyt sätkimään! Minun epilepsialääkkeeni (Trileptal) tuoteselosteessa ei mainita greippimehusta mitään, yleensä se kyllä on selosteessa  jos selkeä yhteisvaikutus on havaittu.

Vaikuttavana aineenahan greipissä ilmeisesti on foolihappo, jota nyt olen koittanut napsia muutenkin. Alkukierrossa on kyllä jäänyt muutama päivä nyt välistä, jolloin en ole muistanut tabletteja ottaa.

Ehkä minäkin siis käyn tänään kaupasta hakemassa pari greippiä mehustettavaksi! :)

Greippi on hyvää!

(Ps. Blogini kuvat, jotka eivät ole itse ottamiani, ovat kaikki ilmaisien kuvien palveluista.)

Suloiset silmukat

Olenkohan aivan höpsähtänyt kun neulon olemattomalle vauvalle tamineita? 

Olin tai en, niin joka tapauksessa on aivan ihanaa neuloa jotain pikkuista! Sukkakin valmistuu 24 silmukan kanssa ja sen saa parissa illassa valmiiksi (ne hieman isommille tarkoitetut tahtoo jäädä kesken tai sitten sen ensimmäisen jälkeen ei jaksa tehdä enää toista paria). Nyt kun olen saanut harjoitusta monen vuoden tauon jälkeen, niin aioin uhkarohkeasti kokeilla joitain kuvioneuleitakin. Vaikka siihen tulevaan pieneen villatakkiin, palmikkoa tai jotakin. Mutta ensin on saatava tämä sukkapari valmiiksi:

Olin vain hieman höntti sukkien aloituksen kanssa ja tein alkuun kolme kerrosta oikeaa. Nyt se ei sitten jousta mihinkään. Resorineulehan siihen kuuluisi, että saa sukan vedettyä esim.housujen päälle helpommin. Mutta ehkä nuo nyt pieneen jalkaan mahtunevat.

Ihana kansi <3

Kirjastosta löysin eilen aivan huippu ihanan neulontaohje -kirjan: "Suloiset silmukat - 40 neulemallia 0-10 vuotiaille". 

Olen ihaillen selaillut sitä ja huomasin, että sieltä löytää juuri sopivasti ne perusneuleet; perussukkaa, pipoa, housua. Niiden lisäksi on sitten jotain spesiaalimpaakin, kuitenkin sopivan vaativilla neulekuvioilla. 

Jopa pitsineuleinen kastemekko! 

Oh, niin paljon olisi kaikkea tehtävää!

Kirjan lopussa on muutamalla sivulla "näin neulotaan" -perusohjeet kaavakuvien kanssa. Juuri minunlaisilleni oiva idea kun keskenkaiken unohtaa, miten se kärkikavennus tehtiinkään :)

Maanantaifiiliksiä

Maanantai ja kolmas päivä ovulaation metsästystä. Tuo testien tekeminen on osoittautunut aika kivaksi puuhaksi. jotenkin tuntuu että on jotain odotettavaa ja suurempi mahdollisuus onnistua (tietysti toivoen, ettei testiliuskat osoittaudu ihan täysin susiksi). Womanlog -kalenterini mukaan ovulaation pitäisi ajoittua kp 15, eli perjantaille. Saapa nähdä tuleeko viivaa tikkuun silloin.

Aika tylsää tulosta toistaiseksi...

Tänään oli kyllä pakko todeta töistä väsyneenä miehelle, että "ei niitä lapsia taida saada tikkua k*sessa uittamalla...millon me ollaan ees viimeksi touhuttu?". No, samaisen womanlog-kalenterini mukaan ei nyt ihan hirveän kauaa ole (niin ja taisipa ne menkatkin äskettäin loppua). Iski vaan sellainen tunne, ettei kolmivuorotyöläisenä ja iltaisin töistä väsyneenä taida enää jaksaa edes tehdä sitä tärkeintä :D Loppujen lopuksi ei oikein ole intoakaan, kumma kyllä. Ehkä ne fiilikset sieltä ovulaation myötä hiipivät. Tunnistaapahan oviksen sitten oikein tyyppioireista jos perjantaiaamuna hyökkään toisen kimppuun, haha.

Sitä odotellessa siis.

Toiveita ja painajaisia

Näin viime yönä ihan kamalaa painajaista. 

Joskus unet ovat niin todentuntuisia, että herätessä menee pitkään ennen kuin saa ajatukset raiteilleen. Oli ihan paha olo herätessä. Unessa mieheni petti minua ja jäi rysän päältä kiinni. Huh, että se oli kamalaa... se nainenkin oli oikea missikokelas pitkine säärineen ja kauniine kasvoineen. Ja mies ei ollut edes pahoillaan. Nainen oli mukamas sen menneisyyden tuttu ja ne olivat löytäneet toisensa uudelleen. Minut oli jätetty. Hyi, hyi, hyi, mikä uni!! Mistä hiton alitajunnan syövereistä tuollainen nyt kumpusi? Onneksi meillä on vakaa ja luottamuksellinen suhde, tiedän ettei tuollaista voisi oikeasti tapahtua. Unet on kummallisia.

Voi olla, että tämä vauva-projekti on saanut ajatukset liikkeelle ja sitä tiedostamattaan punnitsee kaikenlaista.

Unista huolimatta viime aikoina mieleeni on noussut jatkuvasti ajatus kihloista. 

Olisin niin valmis laittamaan sen sormuksen merkiksi siitä, että nyt ollaan oikeasti ME, NYT JA AINA. Viime viikonloppuna katselin kelloja koruliikkeen ikkunalla ja tietty siinä oli sormuksiakin. Mies katseli myöskin, muttei sanonut yhtään mitään. Salaa ajattelin, että "noh...noh? Sano nyt jotakin! Ostetaanko sormukset? SANO NYT JOTAKIN." Sitten vain mentiin ruokakauppaan ja kirosin mielessäni hidasälyisiä miehiä! :D

Olenkohan vanhanaikainen romanttinen höpsö, jos toivon ja odotan, että mies on se joka kosii ja antaa sormuksen? Ei kai se nyt niin kauheaa olisi itsekin tokaista, että "mennäänkö kihloihin?". Aiempien suhteideni vaikutuksesta, ja suurista pettymyksistä johtuen, en kuitenkaan ole koskaan enää halunnut olla se innokkain osapuoli. Edes vaikka tämä suhde on aivan eri tasolla kuin aiemmat. Paljon kypsempi ja terveempi. Ei ole ollut tarvetta pelätä, ettei toinen rakastakaan. Silti se ihmeellinen kaipaus varmuudesta, että toinen todella haluaa, taitaa olla vielä jossakin läsnä. 

Tai ehkä minussakin asuu se pieni prinsessa joka kuitenkin haluaa sen prinssin tulevan herättelemään 100-vuoden unesta ja kosimaan? 

Minulle on postia

Ovulaatiotestit odottivat postilaatikossa tänään töistä tullessa. Jihuu!

42 kpl tuli niinkuin pitikin, kauhean pienissä pakkauksissa ja läpi kun tunnusteli niin hyvä, että liuskaa edes paketista löysi. Enpä tiennyt, että ne on noin pieniä testejä!

Mukana tuli taulukko, josta näkee kierron perusteella, milloin testaaminen kannattaa aloittaa. Kun laskin viiden edellisen kuukauden kierroista keskiarvon niin kiertoni olisi virallisesti nyt 26 vrk. Testaamisen aloituspäiväksi tulee siis 9 kiertopäivä, eli ensi lauantai. 

Ehkä eniten tässä mietityttää ohje, jonka mukaan testi pitäisi suorittaa joka päivä samaan aikaan klo 10-20 välillä. Ja mielellään vähentäen juomista 2h ennen testiä. No tuo juomattomuus kyllä onnistuu ihan automaattisesti kun olen töissä (hyvä jos juomaan muutenkaan ehtisi), mutta miten sen testin töissä suoritan joka päivä? 

Onneksi virtsanäytekippoja sairaalassa ainakin riittää ja ainahan voin sanoa, että kävin ottamassa virtsatie-infektio testin, joita meillä tekee joskus hoitajatkin itselleen :D Ihmetystä voi tietty alkaa herättää kun näytekippoja alkaa olla roskakorissa joka päivä, haha. Ehkä otan testausajaksi klo 16 niin ehdin ainakin aamuvuorosta  kotiin testaamaan.

Ensimmäisen yrityskerran pettymys on jo tipotiessään, ja pian pääsee toinen yrityskerta kunnolla käyntiin! 

Jesh!

New Blog Love

Kiitos paljon New Blog Love -tunnustuksesta Helistellen -blogin kirjoittajalle Erikalle! :) Tämä blogin kirjoittaminen on kyllä osoittautunut oikein kivaksi puuhaksi. Ja mikä määrä vauvakuumeilijoiden ja vauvaa odottavien blogeja netissä onkaan! Silti tuntuu, että kaikki vavakuumeilija ja odottajat tunnistavat samat "oireet" ja tunteet toisistaan. Mahtava vertaistuki :)

Ohjeiden mukaan pitäisi jakaa tunnustus eteenpäin, mutta en vielä, tuoreena tapauksena blogimaailmassa, ole löytänyt seurattavia blogeja kovin montaa. Joten tyydyn tällä kertaa kiittämään ja jaan tunnutuksen etiäppäin vaikka myöhemmin.

KIITOS! <3<3

Testimielessä

"Niin joo, minähän en mitään ovulaatiotestejä jaksa käyttää, tulee jos on tullakseen ja kyllä se tärppää ilmankin.." muistan erään ajatelleen.

Toisin sanoen tilasinpa sitten reippaana ovulaatiotestejä tänään.

Ebay:sta olisi saanut alle 10 punnallakin monta liuskaa, mutta hermostuin katselemaan niitä. Liikaa vaihtoehtoja eikä voinut olla varma laadustakaan. Yritin myös googlettaa eri testeistä kokemuksia, mutta ne oli niin vaihtelevia, etten enää tiennyt mikä testi olisi hyvä ja mikä ei. Osaa jotkut kehuivat maasta taivaaseen ja osan sanottiin antavan hailakan haamuviivan vaikka sen kastaisi omenamehuun.

Päädyin sitten tilaamaan kotitestistä Sofi One Step -liuskaovulaatiotestejä. Sivuilla on meneillään tarjous 42kpl 21euroa.

Onkohan ne hyviä ja toimivia? Ainakin samannäköisiä testejä olen nähnyt keskustelupalstoilla kuvissa eli kyllä noita joku käyttää.

Yk 2 Kp 2

Juuri eilen tuon edellisen postauksen kirjoitettuani, kun olin eteisessä lähdössä töihin, tunsin että nyt täytyy käydä wc:ssä tarkastamassa tilanne. Ja tadaa! Menkat alkoivat. 

Eivätkä edes ole antaneet uskoa, että olisivat tiputtelevat valemenkat vaan ihan kunnon kuukautiset kipuineen. Eilinen ilta menikin kuumavesipullo alavatsalla ja surkutellen, että ehdinkin jo innostua. Perhana.

Olin tuon ensimmäisen yrityskerran niin innoissani ja ihmetyksissäni. Varsinkin kun epäilin kierron puolivälissä, yövuoroista tokkuraisena, olevani jo raskaana. Siloin itseasiassa teinkin yhden testin kun olot olivat kummalliset. Negatiivinenhan se tietysti oli. 

Ehkä pelkään, etten ehdi huomata ajoissa raskautta ja foolihappo -annoksen nosto jää liian viime tippaan. Minulla se tosiaan pitää heti nostaa siihen 4mg /pvä, että vauva kehittyy normaalisti.

Noh, mutta nyt sitten vain uusi yrityksiä kohden :)

Jännitystä ilmassa

Tänään on kp 27/25-28, hoo!

 Edelliset kierrot on kyllä olleet 28 päivää, mutta noita 25 päivää kestäneitäkin on ollut pari ihan lähikuukausina niin ajattelenpa niidenkin mahdollisuuden. Osasipa alkaa jännittää, että onko ne tullakseen vai ei. Rintojen hento arkuus, mielialavaihtelut ja kova janon tunne viime päivinä ovat saaneet uskomaan, että ehkä voisin ollakin raskaana. Siitä huolimatta ainakin yritän ajatella, että kyllä ne menkat sieltä on tullakseen; etten niin pettyisi mukamas. 

Anyway, sunnuntaina on siis virallisesti menkat 1pvä:n myöhässä ja jos niin käy, teen testin silloin. 

Voi kamala kun toivon niin! Myöhästyyköhän menkat kiusallaankin kun toivon liikaa joka päivä? :)

Eilen kauppareissulla löydettiin miehen kanssa (tai siis minä löysin ja mies huokaili perässä) ihana lähetystori! Löysin sieltä lankoja sekä 0,05e nappeja tulevaan vauvan villatakkiin. Siellä oli myynnissä myös lastenvaunut 95e ja sitteri 10e! Mutta eipä noita vielä ostella vaikka hetken ajattelin, että miksei jo nyt kun halvalla saisi.

 Ehkä niinä yhdeksänä kuukautena on sitten aikaa katsella hankintoja, ja varmaan paljon ihanampaakin.

Ihana hetki siellä hyllyjen välissä silti oli, kun tajusin, että tässä me nyt sitten hypistellään sitteriä ja pohditaan yhdessä irtoisko siitä kanganpäällynen pestäväksi vai ei.
Puoliskoni oikeastaan oli se joka tutki vaunuja innokkaammin. Sanoipa vielä että "kyllä ne briot on sitten paremmat..." Excuse me, MITÄ? Sehän tietää jo lastenvaunujen merkkejä! Minä en taida tietää vielä ainuttakaan :D
 Tunnen olevani kyllä niin onnellinen jo nyt kun olen löytänyt miehen, jonka kanssa voi jakaa tällaisia hetkiä ja suunnitelmia. Vuoden sisään elämäni on muuttunut paljon,  juuri sellaiseksi kuin olen aina toivonut.

Joskun mietin, että jos nyt olen jo näin onnellinen, niin mitenköhän onnesta halkean kun suunnitelmat käyvät toteen?

Ja myös sitä, että onko tämä liian kiiltokuvaa kaikki ollakseen totta.

PMS?

Tänään olin töissä pahalla päällä jo heti aamusta. 

Joku tuli neuvomaan minua, ihan jossain mitättömän pienessä asiassa, ja teki heti mieli juosta kahvihuoneeseen itkemään. Työkaveri katsoi mua kuin jotakin avaruusoliota kun tiuskaisin vastaukseksi ja jatkoin raportin lukua. Ja minä olen yleensä aina se hyväntuulinen ja kiltti.  

Lääkekärryä käytävällä työnnellessäni (olen siis sairaanhoitaja) alkoikin tuntua, että kyyneleet tulee silmiin ja täytyi pitää pikainen vessatauko (varmaan ei itkuisen näköinen hoitaja olisi turvallisuuden tunnetta tuova potilaille). Kipitin vessaan viilentämään tunteita. Enkä edes loppujen lopuksi tiedä, minkä takia itketti. Jotenkin tuli kaikkeen väsynyt olo ja kiukutti, aivan kaikki! Aivan joka hiton potilas, työkaveri ja koko päivä! Luojan kiitos meillä on niin hyvä porukka töissä, että siellä olisi kyllä voinut itkeä vaikka keskellä kansliaa.

Eli siis niin PMS -päivä kuin vaan voi olla... kaiken kukkuraksi vihlaisi ja jomotteli alavatsaa tutulla tavalla iltapäivällä. Eli eiköhän ne menkat kohta ala. 

Työkaveri kyseli vuoron lopulla, että onko mulla kaikki hyvin kun olin ollut niin outo koko aamun. "Onko sulla menkat? Vai ootsä RASKAANA?" se kysyi virnuillen samalla kun hieroi mun hartioita.

"Kunpa olisinkin.", ajattelin.  

Eipä siihen voinut oikeen muuta vastata kuin, että menkkaoireita nää vaan.

Kp 23/25-28

Pian niiden pitäisi alkaa..   Jäisivätpä vain pois!

Neulontavillitystä

Tänään oli ihan pakko käydä hakemassa uudet puikot ja ihastella citymarketissa kauniin värisiä lankoja. Seitsemällä veljeksellä on aivan ihania raitalankoja pastellisävyissä ja sellaista oli pakko saada. Toiseksi keräksi ostin yllättävän kivan väristä harmaata. Eipä sitten ollut vaikea arvailla, että minkä aihepiirin neulontaa olisi luvassa ;) Kauhealla kiireellä siis vipelsin kotiin ja googlettamaan hyvää neulonta-ohjetta. Ja mitä kaikkea netistä löytyykään, ihania neulekuvioita villasukkiin ja pieniin villatakkeihin!
Joutuu ehkä siis ostamaan lisää lankaa ja yrittämään sitä villanuttua jossain vaiheessa.

Mies kun tuli illansuussa kotiin ja näki minut neulomassa sohvalla, totesi hymyillen: "No nyt se sitten aloitti. Kohta on laatikot täynnä pikku sukkia ja lapasia".

Illan tuotos, ensimmäinen vauva-lapanen

Stress relief, please?

Voi, että se into iskee täysillä ajoittain.

Miksi musta tuntuu, että lastenvaunuja on lähiympäristöön ilmestynyt viime aikoina ainakin 100 lisää? Joka kulmassa on joku työntämässä vaunuja! Ja sitten seassa kuljen minä ja katselen niitä ajatellen, että "joo, tollaset ois kivat..", "ei, ei tollasia vaunuja...aika kivan väriset kyllä!". Bussissa koitan ulosastuessa kurkkia vaunuihin, että näkisin vilauksen vauvasta. Sentään vauvan tarvikkeita en ole mennyt katselemaan kaupoissa. Vielä. Varmaan kohta hypistelen niitäkin.

Jouluna itkin automatkalla kotiin, kun olin pitänyt sylissä kälyn vauvaa aattoiltana. Mies naureskeli ja lohdutteli kun minä tuhersin (viinillä saattoi olla myös pieni osuus asiaan): "se oli ihanin, minäkin haluaisin lapsen...." Ihme kaipaus-itku tuli.

Pitäisi vain rauhoittua, mutta minkäs sille mahtaa. Vauva-aiheisia keskustelupaltoja tulee lueskeltua päivittäin, ja vaikka kuinka ajattelin alkuun että "tulee jos on tullakseen" niin  kyllä sitä vaan sitä ovulaatiota on ajateltu. Sitten kaiken sen innon keskellä iskee pelko, että entä jos en voikaan tulla raskaaksi. Entä jos se monen vuoden takainen klamydiatestikin meni vikaan, ja olen oireettomasti tullut mahoksi jo monta vuotta sitten? :D Niin ja sitten kun stressaan asiaa, niin ajattelen, etten stressin vuoksi raskaudukaan. 

Siis ihan hullua! Ja vasta ensimmäinen yrityskerta meneillään ja pompin seinille. 

Huh, mitä tästä tulee. Onneksi tällä viikolla uppoudutaan töihin niin, etten varmaan ehdi edes ajatella mitään.

Yk 1 Kp 14

Ovulaation pitäisi ajoittua tälle viikonlopulle. Testejä en ole tehnyt eli en varmaksi tiedä oviksen tarkkaa ajankohtaa.

Kp 14 on menossa ja tänään tuli aamulla pientä ruskehtavaa vuotoa. Ja eilisillan alavatsalla oli menkkamaista jomotusta, ei kuitenkaan ihan samanlaista. Ehkä nämä ovat ovulaatio-oireita, vai voisiko jo nyt kp 14 vaiheilla olla kiinnitysmisvuotoa? Mulla ei ole KOSKAAN ollut ovulaatiosta mitään tuntemuksia ja kuukautisetkin ovat hyvinkin säännölliset 28-29 pvää. Voiko olla?

Peitto on heilunut kyllä ahkeraan viime päivät, varsinkin tätä viikonloppua lähestyttäessä. Ehkäisy jäi pois paria päivää ennen edellisiä menkkoja joulukuun loppuvaiheilla. Ja itseasiassa menkkojen aikaankin oli yksi touhukerta. Senkin vuoksi  iskee väkisinkin tähän vauvakuumeiseen mieleeni, että olisiko niistä jo tärpännyt? Kun eihän niitä "varmoja päiviä" ole olemassakaan, sanoo kuulemani vauvatarinat.

Argh. Tämä täyttää nyt ajatukset.
Ja jotenkin sellainen suuri into puskee päälle, mutta pitäisi rauhoittua. Olen aina tällainen into-pinkeilijä. Ehkä lähden ulos lenkille tuulettamaan ajatuksia. Kun ei niitä raskaustestejäkään vielä pariin viikkoon tehdä. Ellei sitten jotain oireita ilmene.

Ps. Tämä on jo viides päivä ilman tupakkaa! Tuntuu jo nyt helpommalta hengittää ja ruokakin maistuu paremmalle.