Miksi musta tuntuu, että lastenvaunuja on lähiympäristöön ilmestynyt viime aikoina ainakin 100 lisää? Joka kulmassa on joku työntämässä vaunuja! Ja sitten seassa kuljen minä ja katselen niitä ajatellen, että "joo, tollaset ois kivat..", "ei, ei tollasia vaunuja...aika kivan väriset kyllä!". Bussissa koitan ulosastuessa kurkkia vaunuihin, että näkisin vilauksen vauvasta. Sentään vauvan tarvikkeita en ole mennyt katselemaan kaupoissa. Vielä. Varmaan kohta hypistelen niitäkin.
Jouluna itkin automatkalla kotiin, kun olin pitänyt sylissä kälyn vauvaa aattoiltana. Mies naureskeli ja lohdutteli kun minä tuhersin (viinillä saattoi olla myös pieni osuus asiaan): "se oli ihanin, minäkin haluaisin lapsen...." Ihme kaipaus-itku tuli.
Pitäisi vain rauhoittua, mutta minkäs sille mahtaa. Vauva-aiheisia keskustelupaltoja tulee lueskeltua päivittäin, ja vaikka kuinka ajattelin alkuun että "tulee jos on tullakseen" niin kyllä sitä vaan sitä ovulaatiota on ajateltu. Sitten kaiken sen innon keskellä iskee pelko, että entä jos en voikaan tulla raskaaksi. Entä jos se monen vuoden takainen klamydiatestikin meni vikaan, ja olen oireettomasti tullut mahoksi jo monta vuotta sitten? :D Niin ja sitten kun stressaan asiaa, niin ajattelen, etten stressin vuoksi raskaudukaan.
Siis ihan hullua! Ja vasta ensimmäinen yrityskerta meneillään ja pompin seinille.
Huh, mitä tästä tulee. Onneksi tällä viikolla uppoudutaan töihin niin, etten varmaan ehdi edes ajatella mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti