lauantai 29. kesäkuuta 2013

Yk 8 kp 3 - turhautumiskohtaus

Eipä siinä, osasihan tuota odottaakin. Viime kierrossa makuuhuoneessa oli hiljaista. Jerikon ruusut vaan kulkivat länkkärileffojen tyyliin autiossa makkarissa, jossa ei muuta aktiviteettia oikeastaan tapahtunut kuin satunnaista nukkumista. Hah, ja sitten sitä pitäisi raskaaksi muka tulla. Joskus vaan ei satu ajankohdat ja jaksaminen yhteen, vuorotyö on ihanaa!

Toissapäivänä ennen nukkumaanmenoa mies kertoi, että hänen siskonsa on uudelleen raskaana. Sai syksyllä edellisen lapsensa ja nyt odottaa toista. Tuo ajankohta ihanalle uutiselle oli mitä parhain, sillä minulla olivat menkat juuri tuolloin alkaneet. Tunsin hetken hirveää suuttumusta ja äksyilinkin hetken, että miksi eivät voi mennä vaikka jonnekin Timbuktuun lisääntymään kun tuntuu olevan niin helppoa! Hirveä ihminen olen, mutta oikeastaan näin jälkeenpäinkin mietittynä en osaa olla heidän puolestaan täysin vilpittömästi onnellinen. Kyllä se pelko siitä, etten voi tulla raskaaksi, on tuolla sisällä jossain ja juuri tällaiset uutiset tuo sen esille. Ihan pelottaa ajatella sitä mahdollisuutta, että joudumme lähtemään joskus selvittämään tutkimuksilla, että missä tai kenessä vika voi olla. Ja ei kai se tätä menoa kaukana ole.

Hah. Kesäloman ihanat ajatukset kiireettömyydestä ovat ilmeisesti jääneet jonnekin mökkireissun varrelle. Joko tämä on jakomielitautia tai sitten olen vain pieni vihainen menkkainen nainen.

Enkä muuten jaksaisi enää kuunnella minuuttiakaan töissä kahvihuoneessa kun perheelliset, samaa ikäluokkaakin olevat, naiset jauhavat lapsistaan. Kenellä niitä on kolme ja kenellä neljä. Kuka imetti aikoinaan missä ja miten, ja kuinka lomareissut olivat lapsien kanssa sitä ja tätä. Parasta oli kun keskustelua kuunnellessa tajusin olevani ainoa lapseton. Sitten joku tokaisee, että "ai kauhee, nyt Sofia ei varmaan ikinä hanki lapsia näitten meidän tarinoitten jälkeen...". Niin en varmaan. Heh, heh.



Tämän viikon olotila

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Minne kiire?


Istuttelin tänään parvekkeelle kaikenlaista. Tomaattia, salaattia ja kanelibasilikaa. Siemenet olisi varmaan ollut hyvä kylvää jo aikoja sitten, mutta josko ne ehtisivät taimiksi ja kunnon istutukseen ennen kuin lunta satelee. Siemeniä multaan painaessani en voinut olla vertaamatta tätä luonnon ihmeellistä tapahtumaa ihmisen hedelmöittymiseen; niin pieni siemen ja silti siitä kasvaa jotakin suurta! Ja miten voikaan olla niin tärkeää jokin istutussyvyys, että siemen varmasti itää. Ja miten istutusta täytyy kastella tarpeeksi, että itäminen käynnistyy. Ja lämpötila myös, ainakin kanelibasilika pitää kasvattaa alkuun sisällä ja karaista oikein ennen ulos istutusta. Huh. Melkein yhtä tarkkaa ja onnenkantamoisen alaista kuin ihmisen alulle pistäminen! Saas nähdä mitä noista tulee. Tuossa ne ikkunan takana parvekkeella nököttävät, mullat purkeissaan ja nyt vain odotellaan. "Yhtä odotteluahan tämä elämä on!", mietin kun kastelin istutuksiani.

Mutta toisaalta, minne ihmeeseen sitä on kiire? Joka kuukausi odotan, että nyt nyt, mutta mitään ei tapahdu. Kaikki soljuu eteenpäin samalla arjen painolla kuin aina ennenkin. Puoli vuotta yrityksemme aloittamisesta on nyt kulunut. Mutta kai sitä pitäisi osata malttaa nauttia odotuksen odotuksestakin...siitä, että voi vielä vaikka pienen (tai tällä menolla vähän pidemmän hetken) olla vain kaksin ja tehdä vapaasti niitä asioita, jotka mutkistuvat kun lapsi on tullut. Ihanaa mutkistumista, joka kai sieltä on tullakseen kun on sen aika.

Lähdemme huomenna mökille miehen kanssa kahdestaan, ensi kertaa ihan kaksin; ihanaa! Odotan innolla tyyntä järveä ja iltakalastelua, kesäillassa ja kuikan laulaessa taustalla. Vielä ihanempaa olisi, jos tietäisin sisälläni kasvavan pienen ihmisen, mutta ainakin nyt on sellainen tunne, ettei ole kiire mihinkään. 

Jaa-a...lomalaisen ajatuksia varmaan nämä, mutta ainakin on stressitön loma kun tämän fiiliksen sain aikaiseksi. Keeping this up!

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kp 5 Yk 7

Niinpä niin, huti jälleen. Menkat alkoivat mukavasti ajallaan. 
Jos tästä jotakin positiivista yrittää kaivaa niin eipähän tarvitse miettiä voiko ensi viikon mökkireissulla ottaa yhtä saunaolutta. Eipä ainakaan vielä auttanut vapautunut "annetaan vaan mennä enempiä ajattelematta, kierto ilman ovistestejä" -strategia. Mutta sama linja nyt pitää kesän ainakin.