Muutos

Ensi kuussa olisi tarkoitus muuttaa uuteen kotiin. Muuttolaatikoita seisoo iso pino eteisessä ja pitäisi aloittaa vähitellen pakkaaminen. Muuttaminen on aina niin rankkaa, kaiken tavaran läpikäynti ja turhan roinan poisheitto taas edessä. Mutta kun viimein saa elämän laitettua laatikoihin ja siirrettyä uuteen kotiin niin se tunne on ihana, molemmille uusi ja ihana yhteinen koti <3 Sisustusvimma on kova ja taitaa tällä hetkellä peittää alleen sen kovimman odotuksen ja pahimman miettimisen "joko tästä kierrosta, joko?".

Näin se elämä vain vie, en voi olla miettimättä. Uudessa asunnossa on huone, jonka tarkoitus tulevaisuudessa on mietitty valmiiksi. Toistaiseksi siitä tulee harraste-/työ-/tavaroiden säilytyshuone, mutta josko se pääsisi todelliseen käyttötarkoitukseensa jonain päivänä.

Toivo elää

Lääkäri soitti tällä viikolla ja kertoi verikokeen tuloksen. Progesteroni -arvo oli 31 nmol/l eli ovulaatio on tapahtunut ja keltarauhastoiminta on sen perusteella normaali.

Ilo tästä tuloksesta tosin vaimeni hiukan kun menkat alkoivat eilen aamulla. Tietenkin, mitenkäs muutenkaan! Lääkäri suositteli yrittämään vuoden loppuun ja käyttämään ovulaatiotestejä joka kierrossa. Jos ei tärppiä kuulu niin sitten katsottaisiin jatkosuunnitelmia vastaanotolla. Kyseinen lääkäri työskentelee myös Felicitas klinikalla eli taitaa olla todella asiantuntija lapsettomuusasioissa. Toivotaan, ettei suurempia toimenpiteitä tarvittaisi tässä projektissa. 

Olen muuten nähnyt paljon vauvaunia viime aikoina. Olen synnyttänyt ja pitänyt vauvaa sylissä ensi kertaa, voi miten todelliselta se tuntuukaan ja herätessä on pakahtuva tunne rinnassa. Sitten sitä yrittää vain nukahtaa äkkiä uudelleen, että uni jatkuisi. Mutta ei se tietenkään onnistu. Yksi uni oli huvittava ja kertoo kyllä myös kaikesta jännityksestä ja epävarmuudestakin. Unessa olimme juuri tulleet kotiin synnytyslaitokselta ja olin lapsen kanssa yksin kotona. Yhtäkkiä huomasin, ettei vauvaa löydy mistään...olin hävittänyt sen! Voi hyvää päivää, mitä unia.

Verikoe

Nyt on käyty sitten progesteroni -verikokeessa. Toissapäivänä...seitsemän päivää ovisplussan jälkeen ja kahdeksan päivää ennen odotettuja kuukautisia, eli juuri oikeaan aikaan. Ensi viikolla kuuluisi sitten soittoa lääkäriltä, mikä on tulos. Jännittävää. Tietääkseni S-Prog kokeessa pitäisi tosin käydä muutamana kuukautena, että voitaisiin varmistua, ovuloiko todella vai ei. Kaippa tuosta yksittäisestäkin voi jotakin päätellä. Oli muuten hurjan kallista mehiläisessä yksi verikoe; 43 euroa! Meinasin pyörtyä kassalle, mutta käyty mikä käyty. Kunnallisella olisi varmaan hiukkasen halvempaa.

Pienimuotoisen sydänkohtauksen sain näytteenotossa kun kysyin papa -tulostani. Lääkäriltä kun ei ollut soittoa kuulunut eikä sovittu, että jättääkö soittamatta jos näyte puhdas olisi. Labrahoitaja siinä ystävällisenä sanoi voivansa katsoa tuloksen ja alkoi näpytellä konettaan. Pitkään. Pysähtyi katsomaan näyttöä joksikin aikaa ja silmien liikkeestä näki, että lukee tekstiä vakava ilme kasvoillaan. Sitten toteaa epävarman oloisena, että "ööö...ootas mä avaan vielä ton toisen sivun kun tässä ei oikeeeen...näy....". Sydän alkoi hakata ja ajattelin kauhuissani, että "tämäkö on nyt se hetki kun kuulen ikäviä uutisia, apua! Kohdunkaulasyöpä! Sädehoidot! Etäpesäkkeet!!"

Tulos oli tietysti puhdas. Pakkoko niitten on tuolla lailla arpoa kun toinen istuu tuomiolla vieressä?