Yk 8 kp 3 - turhautumiskohtaus

Eipä siinä, osasihan tuota odottaakin. Viime kierrossa makuuhuoneessa oli hiljaista. Jerikon ruusut vaan kulkivat länkkärileffojen tyyliin autiossa makkarissa, jossa ei muuta aktiviteettia oikeastaan tapahtunut kuin satunnaista nukkumista. Hah, ja sitten sitä pitäisi raskaaksi muka tulla. Joskus vaan ei satu ajankohdat ja jaksaminen yhteen, vuorotyö on ihanaa!

Toissapäivänä ennen nukkumaanmenoa mies kertoi, että hänen siskonsa on uudelleen raskaana. Sai syksyllä edellisen lapsensa ja nyt odottaa toista. Tuo ajankohta ihanalle uutiselle oli mitä parhain, sillä minulla olivat menkat juuri tuolloin alkaneet. Tunsin hetken hirveää suuttumusta ja äksyilinkin hetken, että miksi eivät voi mennä vaikka jonnekin Timbuktuun lisääntymään kun tuntuu olevan niin helppoa! Hirveä ihminen olen, mutta oikeastaan näin jälkeenpäinkin mietittynä en osaa olla heidän puolestaan täysin vilpittömästi onnellinen. Kyllä se pelko siitä, etten voi tulla raskaaksi, on tuolla sisällä jossain ja juuri tällaiset uutiset tuo sen esille. Ihan pelottaa ajatella sitä mahdollisuutta, että joudumme lähtemään joskus selvittämään tutkimuksilla, että missä tai kenessä vika voi olla. Ja ei kai se tätä menoa kaukana ole.

Hah. Kesäloman ihanat ajatukset kiireettömyydestä ovat ilmeisesti jääneet jonnekin mökkireissun varrelle. Joko tämä on jakomielitautia tai sitten olen vain pieni vihainen menkkainen nainen.

Enkä muuten jaksaisi enää kuunnella minuuttiakaan töissä kahvihuoneessa kun perheelliset, samaa ikäluokkaakin olevat, naiset jauhavat lapsistaan. Kenellä niitä on kolme ja kenellä neljä. Kuka imetti aikoinaan missä ja miten, ja kuinka lomareissut olivat lapsien kanssa sitä ja tätä. Parasta oli kun keskustelua kuunnellessa tajusin olevani ainoa lapseton. Sitten joku tokaisee, että "ai kauhee, nyt Sofia ei varmaan ikinä hanki lapsia näitten meidän tarinoitten jälkeen...". Niin en varmaan. Heh, heh.

Tämän viikon olotila