Ystävälläni on sairaus, joka hyvin todennäköisesti vaikuttaa raskautumiseen. Eikä nuoruudessa podettu sukupuolitautikaan ehkä helpota asiaa. Jälkimmäisesti en ole puhunut mitään, kyllä hän sen itsekin tietää, mutta tuosta kilpirauhasen vajaatoiminnasta keskustelimme. Terveydenhuoltoalalla kun itse olen ja thyroksiini -lääkitys on tuttu juttu. Ystäväni kyllä tietää, että lääkepitoisuuden tasapaino on tärkeä juttu, mutta silti hän ei ollut käynyt verikokeissa pitkiin aikoihin. Oireetkin sopivat kuvaan, että ei ole hoito kunnossa. En tästä hänelle saarnannut mitenkään liiaksi, mutta mainitsinpa että kilpirauhasen vajaatoiminta voi vaikeuttaa raskautumista. Plus aiheuttaa vaurioita lapselle, jos raskaaksi tulee eikä hoito ole tasapainossa.
Jotenkin vastuutonta meininkiä, en voinut olla miettimättä. Kehoitin häntä menemään pikimmiten verikokeisiin.
Silti en voinut olla enemmänkin ajattelematta sitä, mitä ystävyydellemme käy jos saamme lapsen ennen heitä. Minulla ei ystäviä liiaksi ole, oikeastaan sellainen todellinen ystävä on vain tämä yksi ja sanonpa sen, että jos hänet menetän niin aika yksin olisin. Ystäväni pelkää lapsettomuutta sen verran, että pelkään hänen ottavan sen jotenkin takaiskuna jos joutuu katsomaan vierestä meidän onnea jonain päivänä.
Ystävyys osaa olla joskus vaikeaa. Onko kenelläkään kokemuksia, miten ystävyyden on käynyt lapsen tulon myötä?
Ei tosiystävyys voi olla tuollaisista asioista kiinni! Minun ystäväni on yrittänyt lasta 3 vuotta ja kun lähiaikoina kuulin hänen raskautuneen, olin ikionnellinen <3 kateuden sijaan minulle itsellenikin tuli lisää toivoa ja luottamusta, että ehkä mekin vielä joskus saamme pikkuisen nyytin.
VastaaPoistaT:Julia
Viime syksynä saimme kuulla ystäväpariskunnan raskaudesta ja muistan ikuisesti sen puhelun. Ensimmäinen asia, minkä sain kiljaistua oli; Eikä tuu! :D Päässä pyöri tietenkin pieni kateus, mutta päällimmäisenä tunteena oli onnellisuus heidän puolestaan. Olemme hyvin läheisiä heidän kanssaan, joten pettymys omaan tilanteeseen nähden oli hyvin pieni. Saimme myöhemmin kuulla heidän yrittäneen jo yli puoli vuotta ja kokeneen yhden keskenmenon. Ystävättäreni kertoi myöhemmin myös pelänneensä kertoa raskaudestaan, koska tiesi meidän odottelevan odotusta myös. Nyt olemmekin jo 2 kuukauden ikäisen prinsessan kummeja ja en voisi olla onnellisempi heidän puolestaan. Ystävättäreni on edelleen yksi tuki ja turva tämän kaiken keskellä ja osaa sanoa juuri ne oikeat sanat, koska on itsekin kokenut raskautumisen hankaluuden. :)
VastaaPoista