Tänään on kp 13. Eilinen ja näköjään tämäkin päivä ovat olleet synkeitä. Ei oikein tunnu saavan kiinni mistään ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle. Eikä mikään onnistu. Tuntuu, että olen hetkellisesti niin ulkopuolella elämästä enkä onnistu missään. Kaikesta häviää hohto ja ehkä jossain määrin tiedostamaton stressi ottaa vallan. Tunteet tulee pintaan ja väsymys iskee. Tämä on taas niitä päiviä.
Perheessä on ongelmaa, äidin tukena täytyisi jaksaa olla ja ainoat vapaapäiväni kuluvatkin hänen luonaan käydessä. Illalla en monesti saa unta ja mietin hänen asioitaan. Paras ystäväni on myös lapsellisuuttaan suuttunut minulle, enkä edes jaksa kirjoittaa miksi. Pienin asia, mutta sitäkin raivostuttavampi on, että myös viimeisen 2 viikkoa yrittänyt aloittaa suursiivousta, mutta en saa itseäni aktivoitua liikkeelle muuta kuin töihin. Nyt tämän kirjoitettuani aion ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä siivouskaapille... huokaus.
Suuria muutoksia olisi tuloillaan (edes jotakin ihanaa ja positiivista!). Olemme todennäköisesti syksyn aikana, viimeistään ensi kevään korvilla, muuttamassa isompaan asuntoon; rivitaloon, jossa oma pihakin! Olen innoissani asiasta, sillä en ollenkaan pidä nykyisestä asunnostamme. Enää. Lasta ajatellen se onkin alkanut näyttää ihan liian pieneltä. Pieniä viimeistelyjä täytyisi nykyisessä asunnossa vielä tehdä ja vaatehuonekin rempata siihen kuntoon, että se näyttäisi järkevältä. Niin paljon olisi tehtävää. Onneksi on tuollainen ihana remppamies omasta takaa <3
Tärppitoivein,
Tärppitoivein,
Sofia.
Ps. Kamala kun olen kirjoitellut vähän viime aikoina. Täytyisi varmaan aktivoitua :)
Ps. Kamala kun olen kirjoitellut vähän viime aikoina. Täytyisi varmaan aktivoitua :)
Täällä yksi lukija, joka vahvasti hengessä mukana. Ollaan aloitettu just samoihin aikoihin yritys kuin tekin, ainoa ero että meille lisähaastetta tuo helmikuussa kohdunulkoisen takia poistettu munanjohdin. Kyllä olisin vuosi sitten nauranu jos mulle oltais sanottu että elämä tulee olemaan tällaista, kaikki menot ja kyläilyt ym suunnitellaan ovulaation ja muun kierron mukaan ettei vaan mene yksikään kierto ohi. Niin sitä aatteli että tulee jos on tullakseen periaatteella mutta eipä taidettu kertaakaan mennä niin ku yritys alko jo heti ekasta kierrosta :) Voimia teille yritykseen ja toivotaan että meille molemmille olisi pian luvassa ihania uutisia!
VastaaPoistaNiin se on ollut täälläkin päässä vaikeahkoa antaa vain olla ja "tulla jos on tullakseen". Kun toive on suuri niin sitä haluaa yrittää kaikkensa, että onnistuisi. Tsemppiä myös teille yritykseen ja toivotaan, että vielä tämän vuoden puolella saadaan iloisia uutisia! :)
Poista