Rauhaton marraskuu

Marraskuu oli aika rankka kuukausi. Muuttourakka kaikkine pakkaamisineen vei viikot aika lailla, enkä ole ehtinyt edes käydä vilkaisemassa blogiani. 

Kaiken muuttomyllerryksen ja töiden keskellä olen joutunut huolehtimaan ja murehtimaan äitiäni, jolta on lopullisesti lähtenyt homma lapasesta alkoholin kanssa. Onhan noita huonompia kausia ollut, mutta nyt kun jo toinen työpaikka lähti alta ja asunnossaan asuu täysin alkoholisoitunut mies, en tiedä mitä tuosta menosta enää tulee. Miehellänikään ei ollut hermot enää kestää, kun pari päivää ennen muuttoa haimme äidin meille "katkolle". Äidin miesystävä oli laittanut äidin pellolle (äidin asunnosta jopa) ja laittanut turvaketjun päälle. Poliiseista ei ollut apua kun ne olivat ravanneet siellä jo harva se ilta ja sanoneet että turha enää soitella, selvitelkää asianne. Väkivaltaa ja ihme sekoilua. 

Pari päivää äiti oli meillä ja sai päänsä selväksi. Juteltiin asioista niin paljon kuin vain minulla voimia oli kaiken kiireen keskellä, yritin olla tukena ja äiti alkoikin järjestää asioitaan; soitteli vaihtoasuntoa ja lupaili, että muutos tulee nyt! Eikös se vääntäytynyt kämpilleen heti kun tilaisuus koitti ja puhe oli jo samana päivänä puhelimessa sammaltavaa; "kyllä minä yritän...". Nyt en ole viikkoon saanut yhteyttä ja huoli alkaa tulla. En tiedä uskallanko edes mennä sinne käymään.

Ei jaksa enää itkeä asiaa, mitä minä voisin asialle tehdäkään? Aikuinen ihminen tekee, mitä haluaa. Uhraan omaa elämääni turhaan? Kaikki stressi tästä, muutosta ja päälle vielä työt... ei voi olla ajattelematta, että ihme jos tällainen stressipaketti voisi tulla kaiken keskellä vielä raskaaksi.

Ja enpä kyllä tullutkaan. Menkat alkoivat taas perjantaina ja nyt menossa kp 4. Yrityskerta 14 siis alkakoon! Onneksi olemme päässeet jo asettumaan vähitellen uuteen asuntoon, tavarat löytävät paikkansa ja tunne on yhteisen kodin suhteen mahtava! Jos joulukuu olisi parempi kuukausi ja löytäisi jonkinlaisen mielenrauhan viimein, kun on tuo joulukin näköjään on tuloillaan.