keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Mielentila

Mistä nämä kaikki vauvauutiset oikein nyt tulvivat, työkavereista ainakin kaksi on jo hihkunut tuttaviensa ultraustuloksista "tyttö tulossa! Poika tulossa, jee!", vanha koulukaveri kertoi ilouutiset viikko sitten ja miehen siskokin posahtaa ihan kohta. Voi taivas. Onnea siis heille.

En ole hetkeen kokenut murheellisia olotiloja näistä uutisista, mutta kyllä se vaan hetkittäin nousee pintaan. Ja kysymys, mikset jo tärppää? Niinkin väsähtänyt olen tähän touhuun, etten ole syönyt edes foolihappoja säännöllisesti ja nytkin uudet on hakematta apteekista. Vuoden niitäkin popsinut ja aivan turhaan. Ainoastaan ovulaation aikoihin, jonka senkin olen arvioinut kalenterista, mieleni jaksaa pieneksi hetkeksi aktivoitua ajattelemaan raskautumista. Lopulta kuitenkin tunnen kaiken yrityksen keskellä, ettei tästä  mitään tule. Mielessäni jopa kohdunkaulanikin on niin ummessa, ettei edes siitä ui yksikään siittiö läpi. Ja jos ui, niin täysin metsään menee silti, munasolu ei kuitenkaan tartu tai jotain muuta mukavaa. Onneksi seksi on hyvää ilman sitä raskautumistakin, jos tästä jotain positiivista yrittää repiä.

Nimimerkki: Kyynistymäänpäinkö

1 kommentti:

  1. Meillä kans: serkku on raskaana, toisen serkun vaimo on raskaana, miehen kaverin vaimo on raskaana (ja mies ei edes halua lasta), kaveri saa toisen tammikuussa... Vaikkei haluaisi, niin joka kerta *tuttaa kuulla lisää noita ilouutisia. Kyllä minä haluan iloita heidän puolestaan, mutta kun..

    Kaikkein paras oli töissä eilen: naisten pitäisi kyllä tehdä lapset nuorempina, yli kolmekymppisillä on jo kiire. Niin. Niitähän tehdään noin vain.

    VastaaPoista