maanantai 24. helmikuuta 2014

Antaako aikaa

Tänään katselin netistä eri vaihtoehtoja jatkoselvittelyille. Ystäväni on käynyt naistenklinikalla ultrassa ja miehensä sinne jättämässä siemennestenäytteen äskettäin. Hinta verrattuna yksityisen palveluihin on ilmeisesti paljon halvempi, joten varmaankin naistenklinikka voisi olla meillekin sopiva vaihtoehto. Lähetteen naistenklinikalle Hus:in sivujen mukaan saa terveyskeskuksesta. Yksityiseltä tosin varmaan nopeammin.

Keväälle annoin mielessäni aikaa viivan ilmestyä tikkuun eikä sitä ole kuulunut vielä. On se helmikuu, jolloin ajattelin että käynnistettäisiin tutkimukset. Kuitenkin mietin, että antaisin vielä aikaa kesän yli. Olo on vain niin pessimistinen, mitä se kesä tässä enää tekisi kun ei ole parhaallakaan yrityksellä tärpännyt? Jossain on pakko olla jotain vialla. Mies ei ole puhunut suurempaan ääneen tutkimuksista mitään. Elää vain arkea päivä kerrallaan ja joka kierron lopuksi harmittelee hetken. Täytyy ehkä alkaa keskustella aiheesta tosissaan.

En tiedä, mistä aloittaisin. Varmaankin ovulaatiotestien naftaliinista esiin kaivamisella? Menkatkin meinaa loppuivat äskettäin.





3 kommenttia:

  1. Tuttuja ajatuksia. Helpoimmalta tuntuisi lykätä hoitojen aloittamista vielä pikkuisen eteenpäin. Nyt kumminkin kun tarkemmin miettii, askeleen ottaminen tuntuu tosi hurjalta, mutta toisaalta taas, aikaa menee ennenkuin mitään konkreettista tapahtuu. Neuvoni on, että ottakaahan asia nyt puheeksi. Vaikka lähetteen lapsettomuuspolille saisikin, suunnitellaan hoitojen tahti jokaiselle parille yksilöllisesti. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sinne teille! Täällä ollaan haaveiltu pikkuisesta, hormooneista ei ollut apua ja nyt ajattelin turvautua superfoodeihin, aloitin macajauheen käytön :)

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä! Minulla ja miehelläni sama tilanne, mutta (vasta) 7 kk yritetty. Aion kyllä heti kesän jälkeen hakeutua hoitoihin, kun tulee vuosi yrittämistä täyteen. Tuleepahan sitten vastauksia, jos jotakin on oikeasti vialla, eikä meillä onnistu luonnollisesti tää vauvan teko. Pelottaa tietysti, että jotakin lopullista selviää, mutta pakko vain mennä ja kohdata totuus. Yritetään pysyä vahvoina ja optimistisina, vaikka se välillä vaikeaa onkin!

    VastaaPoista