Yk 26

Se tunne.

Piakkoin kaksi vuotta yritystä takana! KAKSI VUOTTA!

Pelko alkaa hiipiä todella, että jokin on pahasti vialla. Tai sitten ei. Ehkä ajoitus on vaan ollut pielessä? Miksei me onnistuta? Missä vika, häh?

Kun menkat viime viikolla alkoivat, oli pettymys taas vaihteeksi suuri. Välillä tulee se kierto, jolloin tunne onnistumisesta vahvistuu jostain syystä. Sitten täti tulee kylään, ajallaan niinkuin aina ennenkin (ja tietysti vielä kaikkein suurimpien kipujen kanssa). Sitä putoaa taas hieman korkeammalta. Sitten taas toisaalta olo on vain tympeä. Yrität tuudittautua pehmoisen kyyniseen ajatukseen; "eihän tämä edes enää yllätä.." Fuck this shit. Hetken päästä huomaatkin itkeväsi sohvan nurkassa.

Eilen etsin alueemme perhesuunnitteluneuvolan numeron. Olisi varmaan aika soittaa ja varata aika.