torstai 20. elokuuta 2015

Hoitajan soitto

Vapaapäivä alkoi tänään harmaana vaikka aurinko paistaa täydeltä terältä. Heräsin aikaisin, puhelin oli ollut äänellisellä yön jos hoitajan soittaisi heti aamusta klinikalta. Koko aamun oli masentunut olo, tuntui että itkettäisi mutta itku ei tule. Hoitoasiat ja pelko on myllänneet päässä, askeleet tuntui raskailta kun lampsin aamusta ruokakauppaan. Istuskelin hetken puistossa ja katselin kun joku työnsi vaunuja reippaana ohitse. Miten musta tuntuu, että nykyisin kaikki lähimaaston raskaana olevat ja lastenvaunuja työntelevät pyörivät meidän talon ympärillä? Jopa lähellä olevalla kirpputorilla tuntuu, että jokaisessa pöydässä on myynnissä vauvan vaatteita. Miten sitä alkaakaan silmä suodattaa esiin kaikki lapsiin liittyvät asiat kun aihe on itselleen niin pinnalla. Kumma.

Hoitajan soitti juuri äsken. Kerroin, että kuukautiset tulivat normaalisti kipuineen kaikkineen viime viikolla. "Okei, eli se kierto meni sitten siinä...joo..." hoitaja hymähteli. Ohjeisti, että seuraavassa kierrossa samoilla Gonal -annoksilla mentäisiin ja soittoa klinikalle taas kun menkat alkavat. Tavoitteena olisi päästä nyt inseminaatioon ja samalla ottaa MAR-testi mieheltä. Kysyin vielä progesteroni kokeen tuloksista, jotka olivat olleet 17.7 nmol/l, eli alakanttiin reilusti. Jouduin vähän nieleskelemään tuon kuullessani. Irroituspiikki oli ehkä otettu liian aikaisin, pohti hoitaja. En ihan ymmärtänyt pistoksen aikaisuuden merkitystä progesteroniin. Ei kai sillä liene väliä, huti mikä huti. Puhelun jälkeen itku sitten tulikin. Voi helvetti sentään, miten tää voi tuntuakin näin vaikeelta. Ensi hoitokierrolla saan sitten Lugesteronit loppukierrolle tukemaan. Jospa niistä olisi apua. 

Olen tässä pari päivää lueskellut IVF:stä ja muista. Pelottaa, että joudumme niihin asti. Toiveikkuus alkaa näköjään jos tässä vaiheessa vaihtua enemmänkin pelkoon. Mielessä pyörii pelko, että jos joudumme ottamaan kovemmat hoidot käyttöön ja nekin epäonnistuvat, niin mitäs sitten...jos pettymys tuntui jo näinkin kevyen hoitokierron jälkeen kovemmalta kuin koskaan niin miltähän sitten mahtaa tuntua jos IVF-hoitokierrot tulisivat toinen toistaan vastaan tuloksettomina? No, ainakaan vielä toistaiseksi ei olla siellä asti. Varmasti joku saattaisi nauraa, että näin vähillä hoidoilla turha miettiä ja pelätä vielä yhtään mitään, mutta minkä sitä tunteilleen voi.

3 kommenttia:

  1. Tuttuja tunteita <3 Älä turhaan pelkää IVF:ää. Ne hoidot ovat tehokkaita ja saattavat tuoda teille vauvan, jos insseillä ei tärppää. Se kynnys siirtyä iVF:ään on vaan suuri, ainakin itsellä oli. Mutta kun sinne pääsi, meni ne siinä kuten muutkin hoidot. Itse jättäisin nyt inssit väliin, jos jälkikäteen saisin päättää. Toki niilläkin joku onnistuu.

    Tuon progesteronikokeen perusteella vaikuttaisi siltä, ettei munasolu ole edes irronnut ja siksi kierto jäi lyhyehköksi ja menkat alkoivat aikaisin. Eli mahdollisuutta onnistumiseen ei olisi edes ollut, jos munasolu on jäänyt kökkimään sinne munasarjaan. IVF:llä tuokin vaihe sitten ohitetaan, kun munasolu kerätään suoraan siitä munasarjasta.

    Tiedän niin hyvin tuon hoitojen aikaisen epätoivon. Kunpa joku voisi luvata, että te vielä onnistutte, niin kaikki olisi niin paljon helpompaa kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja tuosta irroituspiikistä. Sen ajoitus on silleen kyllä tärkeää. Munarakkulan pitää olla tarpeeksi iso, kun se piikki laitetaan ja irroituspiikin annostuksen tarpeeksi suuri, jotta munasolu irtoaa.

      Poista
  2. Hei,
    blogissani http://hehkua.blogspot.fi/ on sinulle Liebster Award –haaste ja kysymyksiä, jotka halusin sinulta kysyä.

    VastaaPoista