Hyttyspyydys

Ensimmäinen hoitokierto on täällä meneillään. Viime viikolla maanantaina kävin tosiaan ultrassa Gonal-F:ää viisi päivää pistettyäni annoksella 50 IU. Kierrossa mentiin päivässä 10. Molemmista ovarioista löytyi 9 mm ja 12 mm follikkelit. Määräykseksi tuli pistää vielä 2 vrk Gonalia ja sitten uusi ultra. Onneksi oli Gonalia jäljellä sen verran, että se riitti vielä kahdelle päivälle tuolloin. 

Seuraavaan ultraan mennessä jo vähän jännitti inseminaation onnistuminen, olihan kuitenkin jo keskiviikko ja jos ei kasvua olisi tarpeeksi niin miten inseminaation ajoitus oikein onnistuisi. Klinikka kun on kiinni viikonloppuisin. Samalla hämmensi se, että oli jo menossa kp 12 jolla main yleensä saan plussan  ovistestiin. Mitä jos ovis tulisikin jo ennen aikojaan spontaanisti? Lääkäri ei tähän muuta vastannut kuin, että "...onhan se mahdollista." Hoitaja perään totesi, että ei ole tarpeen ovulaatiotestejä tehdä. Kaiken kaikkiaan hieman kylmän tuntuista tuo palvelu julkisella, mutta koska normaalisti kalliit hoidot saa polimaksun hinnalla niin ymmärrän, että hoito on aika liukuhihnamaista. Silti menen jotenkin lukkoon vastaanotolla ja kaikki kysymykset tulvivat päähän vasta käynnin jälkeen.  

Toisella ultrauksella löytyi oikeassa ovariossa 15 ja 11 mm follikkelit, vasemmalla 15 ja 9 mm follikkelit. Ei siis suurempaa vastetta ja niinkuin arvelinkin, niin viikonlopun  lähestyessä inseminaatioon ei voitu lähteä. Lääkäri määräsi vielä 2 vrk Gonalia ja perjantai -iltana pistin Pregnyl 5000 iu ja yhdynnät piti ajoittaa to, pe ja la -iltoihin. Eikun apteekista hakemaan uusi Gonal -kynä, joka onneksi löytyi lyhyellä varoitusajalla. Ensimmäistä jouduin metsästämään ympäri kaupunkia. Pregnyl onneksi odotti kotona jääkaapissa. Kaksosten riski olisi nyt olemassa, kertoi lääkäri myös. No tulisipa vaikka kaksikin!
 

Perjantaina ajoimme viikonlopuksi mökille jossa myös miehen sisko perheineen olivat. Vähän mietytti, että mitenköhän mökkiolosuhteissa saa kaiken hoidettua. Onneksi yövyttiin sivurakennuksessa niin pistämiset ja peiton heiluttelut sai tehdä rauhassa. Käytiin pistoksesta seuraavan päivänä sienimetsällä ja jostain kumman syystä hyttyset hyökkäsivät kimppuuni pahemmin kuin koskaan. Mies totesi mättäällä minua vilkaistessaan, että seisoin kunnon "hyttyspilvessä". Ja kyllä ne olivat aggressiivisia, eivät edes tunnustelleet iholla ensin vaan heti suoraan piikit tanassa imemään. Tuli pakokauhuinen olo, kuumat aallot meni vaan kropan läpi ja huusin miehelle, että "nyt mennään pois ja heti!". Huidoin ja juoksin ja aloin itkemäänkin. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta menin  oikeasti ihan sekaisin. Illalla pohdittiin, että pakko johtua hormoneista; sekä hyttysten kiihko mua kohtaan että sekoamisepisodini. Kämmenselkiin tuli yhteensä 16 paukamaa kun illalla laskeskelin. Olin elävä hyttyspyydys.

Noh, ensi viikolla olisi pregesteroni -kontrolli ja 20.8. soittaa hoitaja hoitokierron tuloksista. Ensi viikon keskivaiheilla pitäisi menkkojen alkaa jos on alkaakseen. Toivon niin kovasti, että tärppäisi jo heti ekalla hoitokerralla. Netistä lukemani onnistumiset ensimmäisillä ovulaatioinduktio -kerroilla ovat luoneet toivoa niin paljon. Nyt kun hoidot on aloitettu, on kuitenkin alkanut pelottaa epäonnistuminen entistäkin enemmän. Mitä jos pettymykset vaan jatkuvat vaikka kaikkemme tehdään? Onhan nämä kevyitä hoitoja tietysti vielä, mutta silti.

Niin ja taas sitä kuulostelee oloaan joka päivä kuin pahinkin vainoharha. Pregnylistä tuli nännit ihan törkeän kipeiksi, rintaliivit piti vaihtaa urheilurintsikoihin ja nekin tuntuivat tosi tuskaisilta. Arkuus jatkuu edelleen nyt kun pistoksesta on 7 pvää. Sain  tässä hankittua itselleni flunssankin ja välillä yskiessä tuntuu alavatsalla painetta. Jospa siellä tapahtuisi jotakin?

Äsken avasin takapihan oven tuulettaakseni. Naapuri on nyt nukuttamassa vauvaansa pihalla, itku kuuluu nytkin tähän keittiöön, missä kirjoittelen. Kuuluisipa tuollainen ääni ensi vuonna meilläkin.