Surkea aamupäivä

Kiertopäivä 22, sanoo kalenteri kun vilkaisen sitä aamupäivällä tietokoneella istuessani. Googletan tyhmänä oireita taas, luen niitä samoja mitä olen aiemminkin lukenut. "Yleispäteviähän nuo ovat." Minullahan on flunssakin vielä niin varmaan on vaikka mitä oloja. Kokeilen rintoja, arkuus alkaa olla tiessään. Hölmö minä kun aina innostun. Hormonin vaikutus alkaa siis vain lakata, ei muuta. Alavatsalla ei tunnu mitään. Yritän yskäistä tyhjää, jos siellä tuntuisi jotakin. Ei tunnu. Kohtu tuntuu mielessäni ilmapallolta, ilmaa täynnä eikä mitään muuta kai sisällä kuin limakalvoa joka odottaa muutaman päivän kuluttua ulosvalumistaan. Huomenna varmaan tulee se ennakoiva nippaisu ennen kuukautisia, niinhän se on aina tullut. Tuntuu tyhjältä, ei minun sisälläni mikään kasva. Tyhmä kun niin edes ajattelin. Eihän miehen siittiöistä ole vielä otettu kaikkia kokeitakaan. Varmasti meillä on jotain vasta-aineita. Miten tänään onkin niin tyhjä ja hedelmätön olo.

Löydän netistä sarjakuvia lapsettomuudesta ja niissä veikeästi esitetyt asiat iskevät kuin moukari päähän. Niin tuttua, niin tuttua. Juuri tuolla tavalla meilläkin on puhuttu ja sanottu. Tuon tunteen tunnistan. Noh, keskenmenoa minulla ei ole ollut, mutta kun ajattelen vielä senkin mahdollisuutta tulevaisuudessa ja sitä miten vaikea tämä tie voi ollakaan; alan itkeä. Itken keittiön pöydän ääressä sarjakuva edessäni kun viimeistä päivää. Nappaan talouspaperia ja niistän. Itken vielä vähän. Menen vessaan katsomaan itseäni peilistä ja itken vielä yhden itkun vessassa kun alan ajatella itse itkemistäni; tämä on varmaan PMS -oireita vaan. Katson kelloa, alle tunti kun pitäisi lähteä töihin. Niistän vielä ja ajattelen, nyt on pakko ryhdistäytyä ja meikata nää itkusilmät piiloon.