Eilen illalla alkoikin sitten jo lievä tuhruttelu. En vielä silloinkaan luopunut toivosta, mutta kun tänä aamuna kipuilu ja kunnon verinen vuoto alkoivat... kai se on myönnettävä itsellensä jälleen kerran, että huti tuli. Tyhmä, tyhmä, kun pitää alkaa liian aikaisin uskoa! Mies yritti lohdutella, ei ollut niin pettynyt koska oli tehnyt niinkuin minunkin olisi pitänyt; ei elätellyt liikoja toiveita vaan otti päivän kerrallaan.
Nyt ei huvita mikään, tekisi mieli jäädä viltin alle kotisohvalle (tai vaihtoehtoisesti lähteä lähibaariin vetämään pää täyteen). Mutta ei, lähden töihin ihmettelemään. Kp 30:lla sulkeutuu siis tämä yrityskerta.
Varmaan olen vannonut tätä jossain kohtaa aikaisemminkin, mutta tästä edespäin en evääni lotkauta ennen kuin menkat ovat kunnolla (esim. kuukauden tai kaksi? Tai kun vatsa alkaa kasvaa?) myöhässä, enkä usko mitään tuntemuksia/oloja koska ne ovat todennäköisesti vain haavekuvitelmaa.
Tyhmä, mikä tyhmä.
Yk 16
Olotila: Masentunut, innoton. Menkkainen.
Tyhmä, mikä tyhmä.
Yk 16
Olotila: Masentunut, innoton. Menkkainen.
Yritystä takana: 1v, 4 viikkoa.
:(, pettymys on varmasti kova! Elävästi mielessä nämä ajat, vaikka nyt tällä hetkellä ei olekaan aivan ajankohtaista. Meillä yritystä takana tosiaan reilu kolme vuotta ja nyt oli meidän vuoronumero. Mutta kyllä se lapsettomuus ja ikuisen yrittämisen tunne niin hemmetin syvälle juurtuu ja ilmeisen pysyvästi,että tekee tosi pahaa ihan nämä toistenkin pettymykset :( Synkistele rauhassa ja sitten taas sitkeästi uuteen nousuun, eikös :)? Olemme me kaikki pitkään tuhdanneet aika sissejä, neljän viikon välein otetaan täystyrmäys ja silti vaan jatketaan yrittämistä yhä uudelleen ja uudelleen. Kyllä siinä olisi komea "olen yritteliäs, sisukas, sinnikäs ja työlleni omistautunut"-merkintä vaikka CV:een, vielä kun kehtaisi asiasta ääneen sanoa :D
VastaaPoista<3
VastaaPoista