Pitkästä aikaa

Blogin kirjoittaminen on jäänyt pitkäksi aikaa. Olen myös pohtinut lopettamista koska oikeastaan ei ole asiaakaan. Elämässä kaikki kulkee samoilla raiteilla kuin ennenkin. Miehen kanssa rakennetaan (sisustetaan ja rempataan) kotia, välissä töitä, töitä, töitä. Kaikkea hyvin arkista ja tavallista elämää.

Eilen puuhastelin pihalla laittaen terassia syys-/talvikuntoon. Mies nikkaroi nurmikolla talven polttopuille telinettä, ja minä sekoittelin maalia sitä varten. Syysauringossa katselin miestä ja meidän kotia, kaunista pihaa. Sillä hetkellä ajattelin vain, että olenpa minä onnellinen vaikka sitä yhtä toivettamme ei olekaan vieläkään täytetty. Tuli ihan tippa linssiin. Olen nimittäin saanut seurata lähipiirin/tuttujen ilmoittelevan raskausuutisiaan; jopa puolen vuoden sisään sellaisella tahdilla, että oikeasti mietin, voiko tämä olla tottakaan. Vauvauutisia pukkaa joka puolelta, mutta ei vaan meillä. Jopa sellaiset tuttavat, joiden ei ikikuuna päivänä olisi ajatellut hankkivan lapsia. Se on tuntunut vaikelta kohdata, pakolliset onnittelut tietenkin on välitetty perille.

Kuitenkin ajattelen, että kaikella on aikansa ja paikkansa ja kyllä se tärppi meidänkin kohdalle vielä joku kaunis päivä osuu. Niin on pakko olla tarkoitettu, eikö niin?

En ehkä kuitenkaan lopeta blogiani. Eihän sitä tiedä...ehkä jo ensi kuussa alkaa kauhea kirjoitustulva kun huomaan olevani raskaana? Tai saan viimein varattua ajan tutkimuksiin, vaikka sinne väestöliittoon ensikäynnille? (jota jollain tavalla pelkään, "kärsitäänkö me oikeesti lapsettomuudesta, miten jaksan kaiken tämän raskaan työn ohella jos ei onnistutakaan. Kyllähän me luomusti nyt lapsi aikaan saadaan, hei! Yritetään vielä..").

Niin, tutkimuksissa ei tosiaan olla vielä käyty. Lisäksi parina viime kuukautena ovisaikaan ollaan puuhailtu, ehkä kerran? Eihän siihen kai muuta tarvitakaan, mutta silti tää meidän yritys on ollut nyt ihan hunningolla. Täytynee tsempata.

 Yritän kirjoitella tänne enemmän kuulumisia jatkossa. Ja voisin alkaa jakaa enemmän pieniä asioita arjestakin, askarteluistani ja kohtahan alkaa ompelu-/neulomisintoilukin kun talvi on ovella :)

-Sofia

(Kuva lainattu täältä: http://www.pinterest.com/pin/42784265179545216/)

Väsyneet silmät valvomaan jää

Blogini puolella on ollut viime aikoina yhtä hiljaista kuin  päässäni. Kaiken vauvanhankintaan liittyvän suhteen on niin nuutunut olo. Laskeskelen mielessäni aika ajoin päiviä hyvän ystäväni laskettuun aikaan, miettien, miltä se voisi tuntua jos odottelisinkin omaani. Mutta kun en odota. Vatsa tuntuu kuin tyhjältä kammiolta, jossa alkaa kasvaa hämähäkinseittejä ja könnikello nurkassa lyö merkiksi muutaman kerran menkkojen alkamisen kunniaksi. Hoh. 

Jotenkin kaikenkaikkiaan puuduttavaa oloa siis viime ajat. Ei vaan jaksa uskoa ja makuuhuoneen puolella halut ovat minimissään. Johtunee tosin lähipiirin (äitini) sekoilusta, joka jatkuu edelleen ja siitä olen varmaan saanut taas vuosisadan alitajuisen stressivaihteen päälle. Elohiiri ainakin nykii silmässä jo toista viikkoa. Siitä yleensä tiedän, että nyt piiputtaa.

Yk 18 on nyt meneillään. Kiertokuulumisista sen verran, että tämä kierto on ollut aivan sekaisin. Olen ollut vähän huolissani. Ovulaatiopäivänä kp 12 nimittäin alkoi verinen välivuoto, joka kp 13 - 15 yltyi ihan kunnon vuodoksi. Kirkasta verta ja hyytymääkin. Kivutonta tosin, joten jätin ajatuksen mahdollisesta keskenmenosta. Pahin vuoto lakkasi parissa päivässä ja nyt on tuhruteltu siitä lähtien. Pitäisi varata aikaa gynelle, toivottavasti tämä oli vain jotain hormonien temppuilua, eikä mitään vakavampaa. Menkkojenkin pitäisi parin päivän päästä taas alkaa.

Ps. Jottei nämä postaukseni olisi aina niin masentuneita ja apaattisia, niin voisin esitellä/hehkutella vauvanvaateostoksia tammikuulta joku päivä. Enpä ole hypistellyt niitä pitkään aikaan.

Antaako aikaa

Tänään katselin netistä eri vaihtoehtoja jatkoselvittelyille. Ystäväni on käynyt naistenklinikalla ultrassa ja miehensä sinne jättämässä siemennestenäytteen äskettäin. Hinta verrattuna yksityisen palveluihin on ilmeisesti paljon halvempi, joten varmaankin naistenklinikka voisi olla meillekin sopiva vaihtoehto. Lähetteen naistenklinikalle Hus:in sivujen mukaan saa terveyskeskuksesta. Yksityiseltä tosin varmaan nopeammin.

Keväälle annoin mielessäni aikaa viivan ilmestyä tikkuun eikä sitä ole kuulunut vielä. On se helmikuu, jolloin ajattelin että käynnistettäisiin tutkimukset. Kuitenkin mietin, että antaisin vielä aikaa kesän yli. Olo on vain niin pessimistinen, mitä se kesä tässä enää tekisi kun ei ole parhaallakaan yrityksellä tärpännyt? Jossain on pakko olla jotain vialla. Mies ei ole puhunut suurempaan ääneen tutkimuksista mitään. Elää vain arkea päivä kerrallaan ja joka kierron lopuksi harmittelee hetken. Täytyy ehkä alkaa keskustella aiheesta tosissaan.

En tiedä, mistä aloittaisin. Varmaankin ovulaatiotestien naftaliinista esiin kaivamisella? Menkatkin meinaa loppuivat äskettäin.

Uuteen nousuun

Tunne siitä, että olen raskaana jatkui vielä muutaman päivän menkkojen jälkeenkin. Tein jopa yhden testinkin ja negatiivistahan se näytti. Kai se on sitten uskottava, perhana.

Helmikuu on alkanut rauhallisin mielin (viime kierron pettymys on selätetty!) ja ovulaationkin pitäisi kai olla ovella. Muuton jäljiltä etsiskelin ovistestejä kissojen ja koirien kanssa. Kun ne löysin, ei kuitenkaan tullut testattua eilen, eikä varmaan tänäänkään. Tämäkin kierto mennään siis ihan ummikkona, arvioiden että kp 10 - 14 välille se ovis napsahtaisi. Lekuri suositteli sitkeästi testailemaan, mutta en tiedä, miksi en vaan ole jaksanut. Uuteen nousuun siis ilman testejä.

Olen viime päivinä selaillut vauvablogeja, mikä on kyllä itsensä kiduttamismuodoista varmaan se pahin. Miten ihanasti jotkut tarinoivat valmisteluistaan vauvaa varten ja sitten lopulta ne kuvat vastasyntyneestä! Onnesta suurinta. 

Jospa tänä vuonna olisi meidän vuoro.

Tyhmä mikä tyhmä

Eilen illalla alkoikin sitten jo lievä tuhruttelu. En vielä silloinkaan luopunut toivosta, mutta kun tänä aamuna kipuilu ja kunnon verinen vuoto alkoivat... kai se on myönnettävä itsellensä jälleen kerran, että huti tuli. Tyhmä, tyhmä, kun pitää alkaa liian aikaisin uskoa! Mies yritti lohdutella, ei ollut niin pettynyt koska oli tehnyt niinkuin minunkin olisi pitänyt; ei elätellyt liikoja toiveita vaan otti päivän kerrallaan.

Nyt ei huvita mikään, tekisi mieli jäädä viltin alle kotisohvalle (tai vaihtoehtoisesti lähteä lähibaariin vetämään pää täyteen). Mutta ei, lähden töihin ihmettelemään. Kp 30:lla sulkeutuu siis tämä yrityskerta.

Varmaan olen vannonut tätä jossain kohtaa aikaisemminkin, mutta tästä edespäin en evääni lotkauta ennen kuin menkat ovat kunnolla (esim. kuukauden tai kaksi? Tai kun vatsa alkaa kasvaa?) myöhässä, enkä usko mitään tuntemuksia/oloja koska ne ovat todennäköisesti vain haavekuvitelmaa.
Tyhmä, mikä tyhmä.

Yk 16
Olotila: Masentunut, innoton. Menkkainen.

Yritystä takana: 1v, 4 viikkoa.

Kp 28 ilta

Niin vain tämäkin päivä meni iltaan eikä menkkoja ole kuulunut vaikka pientä kipuilua on jo ainakin kolmatta päivää.
Päällimmäiset oireet: Alavatsaa nipistelee, ei ollenkaan menkkamaisia kouristeluja vaan nuppineulamaisia pistoksia, välillä painottuu oikealle puolelle josta säteilee selänkin puolelle. Ylösnoustessa pari kertaa huimaillut, päässä humahti oikein kunnolla. Tänään kipeytyivät rinnat, erityisesti vasen (?), joka on niin arka että rintaliivien pukeminen tuntui mahdottomalta. Kireiden housujen pukeminen tuntuu pahalta, en jotenkin kestä puristusta alavatsalle nyt ollenkaan. Jännä tunne, että jotakin kummaa on nyt tekeillä ...

Voi että toivon niin, ettei tämä olisi vain mielikuvitusta! Teen huomenna aamulla testin jos vuoto ei ala siihen mennessä.

----------------------------

Edit seuraava aamu klo 11:30: Heräsin viime yönä TAAS klo 02 aikaan enkä saanut enää unta, valvoin siis jo toisena yönä sinne aamukahdeksaan, jolloin aivot päättivät, että nyt nukutaan. Sitten soikin kello. Liekkö jännityksestä vai mistä, yleensä nukun kuin ruusunen enkä herää hyvin herkästi. Kuitenkin...tein testin yöllä ja se oli puhdas negatiivinen. Nyt sitten jännätään tämäkin päivä, Kp 29. Pelkkää valkovuotoa aamusta onneksi, jatkuisipa tämä!

Malttamaton

Ajoittainen paineen tunne alavatsalla jatkuu tänäänkin. Menkkoja ei kuulu. En tiedä...on vaan joku tunne. Hain apteekista äsken pari testiä ja odottelen seuraavaa vessareissua. Itkettää jo valmiiksi. Pessimisti ja hölmö haaveilija kamppailevat mielessä.

Edit: Testitulos Predictor early:lla negatiivinen. :(